Niin, kuten aamupäivältä elävästi muistatte, tulin karhunvoimillani* rikkoneeksi vatsa-/selkälihaspenkin. No, nyt se on vaihdettu - voi taas kuukauden kiskoa menemään ennen seuraavaa vaihtoa... Ei vaatinut edes kuittia nähdäkseen, myyjä - mikä herättää heti salaliittoepäilyt, tietysti.

Kun siis. Tottahan suomalaiskansalliseen tapaan ihan ensimmäiseksi ajattelin värkin rikkoutuneen siksi, että olin mahdollisesti tullut kasanneeksi sen jotenkin idioottimaisesti. Että vehkeintä liikkeeseen viedessä myyjä nostaisi kulmiaan ja toteaisi: "Ai sä olet noin sen kasannu? Kuin sää lainkan oot sillä saanu reenattua?" Mutta käyttöohjetta paranoian vallassa tuijotettuani totesin, ettei sitä voi kasata väärin.

Toinen heikko hetki iski matkalla. Olin viskannut koko penkin kyytiin, mutta mieleen tuli, että eihän sitä nyt koko hervotonta laitosta tarvi sinne viedä - luin nimittäin siinä ajaessani (älkää koskaan tehkö niin!) vielä sitä manuaalia, ja silmiin osui sana: varaosat. Ai juu. Laiskuuttani en viitsinyt sitä yhtä mutteria ruuvata jotta säästyisin vähemmällä roudauksella - mutta tokihan viesti menee paremmin perille kun rymyää koko penkin kanssa liikkeeseen: "Kuules poika! Mullor reklamaation paikka!"

Nou kän duu. Penkkeineni vyöryin liikkeeseen - ja käytinkin ovelasti humiliaatiota, joka retoriikassa tunnetaan keinona, jolla yleisön sympatiat viekkaasti voitetaan. "Nöyristelyä," tarkentaisi perihämy, ja terottaisi vielä että on syytä puhua suamee eikä litanioita - "tai alkaa läski tummuun". Joka tapauksessa avasin keskustelun suurin piirtein näin: "Mää iriootti tään koko systeemin tänne raijasin vaikka viksumpana oisin varmaan tuanu vaan tämmikä orrikki..." ja osoitin vioittunutta kohtaa. Ei, korvani eivät punottaneet, koska olen jo tottunut siihen, että olen idiootti - vanhemmiten siihen jotenkin turtuu.

"Kato joo, toihan on ihan selvä tapaus," totesi myyjä yllätyksekseni ja lähetti nuoremman myyjän vaihtamaan tuoreempaan. Ehkä kaiffari vain säikähti: "Gsus4**! Toi järkyttävä kaappi on vahingossa  tullu taivuttaneeks metalliosat rullalle ja tulee nyt hakeen revanssia! Myötäillään... Ehkä tästä selvitään hengissä..." Tjaa-a, aika uskottava teoria kaiken kaikkiaan...

Mutta vakavasti puhuen: "Miksi tämä oli näin helppoa?" kyräilin kotimatkalla kivuttoman vaihto-operaation jälkimainingeissa. Eihän reklamointi voi sujua kuin hiihto silloin kun talvisin vielä oli lunta?*** Ehkä asiakkaan oikeuksiin kuuluisi saada uusi penkki koottuna. "Toin kootun, vien kootun - ehjän"? Jätkä jumankauta sluibaili vaan työnteosta! Vääryydellä toi mulle uuden palapelin kasattavaksi vaikka ihan selvästi myyjäinpykälissä lukee että asiakkaalle pitää tehdä kaikki valmiiksi.

Tai ehkä ei. En ole koskaan tuntenut vetoa fiddumaisen asiakkaan esittämiseen. Ikävä viilis tullee semmosesta isselleinkii. Täytyy pumpata lisää testosteronia niin seuraavalla kerralla voi raivota luontevammin ja vaatia maat sekä mannut hyvitykseksi.
---
*Ironia? Mikä helvetin ironia?
**Hah! Muusikkovitsi aika yllättävään väliin...
***Mustelmin ja katkennein suksin? Miksi minusta tuntuu että tämä vertauskuva vähän ontuu?