Jos intternetti olisi keksitty parikymmentä vuotta aiemmin, olisi elämäni ollut ekspontentiaalisesti (siis Näin paljon) helpompaa. Vaan kun ei keksitty, kirjoittelin kirjoituskoneella (ei edes sähkö-) kaksisormijärjestelmällä juttuja Todella virtuaaliselle lukijakunnalle.

Ihan oli se henkien kanssa kommunikointia, kun vielä tavaksi tuli eristäytyä himpeen (ja siellä omaan loukkoon) ettei tarvinnut joutua hämmentäviin sosiaalisiin ongelmatilanteisiin ("Tuo tyyppi sanoi noin - ja koska otan kaiken kirjaimellisesti, myös tarkoitti sitä - mutta jokin hänen, ja muiden, ilme- ja elekielessä sotii vastaanottamaani informaatiota vastaan... Miten vastata? Ilmeisesti minun pitäisi vastata, mutta miten teen sen niin, ettei kukaan pahoita mieltään - edes minä, joka sentään teen sen perin helposti - tai toisaalta ajattele että olen idiootti? Miten välittää viesti, jonka haluan, niin että se menee perille kuten on tarkoitus? Tiedänkö itsekään mikä tuo viesti on? Ja miksi noita tunteita sotketaan aina joka paikkaan?!")

Sitäkin tulin nyt, juuri ja tässä miettineeksi, että vasta nyt - muttei ihan vielä - on tullut elettyä sellainen elämä, että voisi ruveta kirjailijaksi, niin kuin jo alle kouluikäisenä päätin. Kuitenkin, jos vaikkapa joku olisi -  missä välissä hyvänsä - tullut kolkuttamaan oveen, että "haluaisitko muuten kirjoittaa Jerry Cottoneita (ei, en edelleenkään ole lukenut ainuttakaan) kympillä per julkaistu numero," olisin muitta mutkitta todennut että "mikäpä siinä, riittääkö sata sivua per päivä?" Vuosikausia olisin tahkonnut saagaa menemään kokonaisen lehden päivässä - kunnes olisin ehkä lyönyt pääni ja tullut miettineeksi oliko touhussa enää isommalti mielekkyyttä.

Vaan ei tullut kysymään kustantaja - mikä niitä vaivaa? Ikinä ei kukaan tule kolkuttamaan ovelle, että sinä kun olet hyvä tuossa niin haluaisitko rahaa siitä että teet sitä. Oletteko te portinvartijat aivan sokeita silmiltänne? Kaikkiko tässä maailmassa pitää itse pedata?

Onneksi intternetti on vihdoin keksitty ja... Pakkia vielä. Yläasteella otin konekirjoituskurssin. Opeteltiin sitten kymmensormijärjestelmää (en oppinut, kaiken elämässäni olen oppinut luokkahuoneiden ulkopuolella) ja opettaja ihmetteli että mitä me kaksi poikaa tällä wannabe-sihteerien kurssilla oikein tehdään. Ei taidettu ihan itsekään tietää, paitsi minä että kirjailijaksi. Paitsi ettei sellaista voinut sanoa. Oikeisiin töihin ja noin. Haapasalon Ville (en tuntenut, mutta luokkaa alempana oli muistaakseni) reilusti antoi kaikkien ymmärtää että näyttelijäksi. Kaiken maailman komeljanttareita.

Lukiossa sitten taas en ottanut ATKta - vaikka jotenkin tajusin että tulevaisuuden kannalta olisi ihan paikallaan ollut se. Olin aiemmin Commodorella (the legendary 64 - jonka sittemmin möin serkulleni, vaikka en mikään bisnesmieskään ole koskaan kokenut olevani; yleensä myynti tapahtuu aina toiseen suuntaan) tullut siihen tulokseen että ohjelmointi ei mene meikäläiseen kaaliin. Olinkin aika äimänä (aivan käkenä) sitten aikuisempana kun huomasin että htmllää voi käsittää aika iisisti, siis meikäläinenkin. Kaikkea sitä.

Ja sitten Tutvossa kun piti ruveta ihan uran puolesta ruveta käyttelemään koneita, välttelin niitä koska pelkäsin että saisin ne peruuttamattomasti nurin pelkällä hipaisulla. Mutta sitten hommasin musiikintekoon koneen, ja kun oman koneen voi rikkoa, uskaltauduin opettelemaan että mikä se tämän tietojenkäsittelyvempeleen toimintalogiikka on. Elimme nykyisen verkon alkuaskeleita - siis modeemi mateli 28.8 kilobittiä, kelaa. Sittemmin olen purkanut jokusen koneen osiinsa - ja muutaman takaisin kasaankin, vaikka enemmistö taisi jäädä kyllä hajalleen.

Mutta onneksi nykyään on siis intternetti. Se on vähän eri fiilis kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä tekstinkäsittelyohjelmaan ja blogata menemään, verrattuna siihen että kaksisormisesti takoo kirjoituskoneella klonk klonk pling ja tietää että kukaan ei lue - eikä virheiltä säästy millään.

Niin, sen tässä elämässä on oppinut, että vaikka tekstiä on nykyjään helpompi muokata, niin virheiltä ei siltikään säästy millään. Enkä tarkoita pelkästään kirjoitusvirheitä. Tämä selvennys oli turha. Klonk klonk pling. Frrht.