Ai niin, mutta nythän pitäisi hymistellä itsenäisyyttä ja noin pois päin. Valitettavasti en ole koskaan oppinut elämään juhlapyhien mukaan, enkä valitsemaan puheenaiheita sen mukaan mistä pitää puhua ja mitä ei juuri nyt saisi sanoa. Sori.

Jonkun mielestä Suomi möi itsenäisyytensä liittyessään EUhun. Jonkun toisen mielestä maamme ei koskaan ole ollutkaan itsenäinen - YYAt ja muut. Sisämeremme ympärillä asustelevien vaikutusta - kautta aikojen - ei voi kiistää kuin sulkemalla silmät ja korvat ja harrastamalla äänekästä palilaliaa.

Joku tosin suuttuu näistä väittämistä. "Ettekö te arvosta veteraaniemme korvaamatonta panosta?" tyrmistyvät nuo, kuin koko asia olisi yhtä kuin Talvisota. Arvostammeko me sitä? Ovatko veteraanien asiat sillä tolalla jolla ne olisivat, jos itse sattuisimme olemaan veteraaneja ja saisimme päättää missä oloissa nuo sankarit (ei, tässä yhteydessä äänessäni ei ollut sarkasmia) elävät. Onko isänmaamme sellainen, jota rintamalla oltiin pelastamassa? ...Ja jos joku on sattunut aktiivisemmin kasbachia lukemaan, tietänee mitä mieltä olen sotimisesta ja sen jarjellisyydestä...

Itsenäisyyshän on kovasti suhteellinen käsite. Riippumaton ei ole yksikään maa. Yhtenäistä kansaa ei ole olemassa, kaikki me olemme ristisiitosten tuotosta. Valtioiden rajat on vedelty pöytien ääressä. Jokaisessa valtiossa on eliittinsä ja rahvaansa. Edelleenkin ruotsin puhuminen äidinkielenä antaa etuoikeuksia jotka meiltä junteilta puuttuvat.

Olen minäkin ylpeä suomalaisuudestani. En vain jaksa noita virallisia juhlallisuuksia ja korulauseita. Miksi erikseen toivottaisin hyvää itsenäisyyspäivää? Minä toivon että kaikki päivät ovat hyviä, ihan kaikille. (Hurskastelua... tänään on jotenkin sellaiset biorytmit.) Äh, asennevammaista hölötystä. Sori.