Eikö olekin hauskaa, että meidän elämämme varsin pitkälti riippuu siitä, millaisiksi ihmisten kollektiiviset mielialat sattuvat kumuloitumaan. Pörsseissä seurataan mielialaindeksiä:

Bull/Bear-indeksissä kurssinousua odottavien määrää verrataan kurssilaskua odottavien määrään. Tulos suhteutetaan vielä näkemykseltään neutraalien sijoittajien määrään.

Ihmisiä potkitaan pihalle kun kuvitellaan että "nyt on vähän semmosta ilmassa". Tempaus palkitaan kurssinousulla. "Se oli varmaan ihan jees päätös. Duunarit kerkis miettiin liikoja. Nyt jäljellejääneillä on niin kiire että väkisinkin tulee parempaa jälkeä. Ei se ainakaan mielikuvitukseton paniikkiratkaisu ollut."

Jollain tasolla ennustelu ja labiili massapsykoosi sotkeutuvat politiikkaan ja taas fiilistellään vaikkapa mellakoimalla tai hyökkäämällä heikomman valtion kimppuun. Indeksit nytkähtelevät kaikkien näiden mielenliikahdusten mukana; sumean hortoilun seurauksena kurssit nousevat ja laskevat, sodat syttyvät, potilaat makaavat käytävillä ilman hoitoa.

Touhua yritetään pukea loogisiin muotoihin, käsitettäviksi, vaikka tradenomit ovat todellisuudessa yhtä tieteellistä sakkia kuin teologit tai meteorologit.  Voidaan veikkailla, välillä osua jopa oikeaan, mutta järjellä ei ole mitään tekemistä pörssikauppojen tai politiikan tekemisessä. Lohduttavaa, eikö? Me olemme kaikki idiootteja, vieläpä niihin syvyyksiin saakka, joissa uiskennellessa kuvitellaan olevamme järjellisiä, viksumpia kuin muut, lähes jumalia. Jumalan poikia, vähintään.