Törmäsin Cognitive Dailyssä otsikkoon Memory and swearing, jossa käsiteltiin tutkimusta, jonka mukaan parhaiten muistetaan jutut joiden kertomiseen käytetään mahdollisimman paljon tabusanoja [jep, oikaisin taas vähän, mutta sinne päin]. Sitten törmäsin otsikkoon Religion and memory Mixing Memoryssä, ja rupesin hykertelemään käsiäni ilkeä ilme kasvoillani. "Kiäh kiäh," ajattelin, mutta muuten nupin vetopyörä löi tyhjää, kuten tavallista.

Noh, tuo ensimmäinen (CD:n blogaisu) oli itse asiassa referaatti MM:n aiemmasta jutusta (joka taas on referaatti varsinaisesta tutkimuksesta). Anyway, conclusion [jossa pääsemme taas oikomaan mutkia ihan kybällä]: jos haluat kertoa jotain joka varmimmin jää kuulijan mieleen, liitä juttuun pari maalaisjärkeä vastaan sotivaa mielikuvaa ja kiroile sekä liitä vielä joitain seksuaalisia menttaalikuvia mukaan. Ei unohdu terotettava asia yhtä herkästi kuin ihan faktapohjalta.

...Tämän oli varmaan intuitiivisesti sisäistänyt sekin yläasteen opettaja jolla oli aikanaan tapana lohkaista pari kaksimielistä sutkausta per oppitunti... Niin, ja toisaalta kaikkihan me muistamme fluenttisesti kiroilevan nuorisomme kaikki tärkeät tokaisut, eikö totta?