No niin, sillä lailla. Heräsin vasta yhdeltä. Illalla oli lievästi lämpöä, joten annettakoon tämä holtiton nukuskelu anteeksi - varsinkin kun proosakirjoittelu jatkui taasen koko päivän. Olen ansainnut puolen vuorokauden torkkumisen.

Ansainnut? Että olen ansainnut antaa kropan toipua sen omaan luontaiseen tahtiin?

No, joka tapauksessa - kirjoittamisellani olen valmistautumassa keväiseen koitokseen, eli Atenan ja Parnasson kilpailuun, jonka aion siis voittaa. Ihan turha on siis teidän muiden sinne tekstejänne syytää, tämä on jo ratkaistu. Kymppitonnin rikkaampana voin käydä kesän viettoon, juhlittuna kirjailijasankarina. Voin antaa yksinoikeudella haastattelun aamutakissa jossain Madeiran terassilla ja kertoa vaatimattomia mielipiteitäni siitä, miten eduskunnan olisi syytä suhtautua kansan sille antamaan luottamukseen...

Hybristä? Mitä ihmeen hybristä? Turha kai tuollaiseen kilpailuun on osallistua jos ei aio voittaa? Sitä paitsi mulla on kuumetta. Tai oli, ainakin.

Lähtökohtaisestihan kulttuurialan kilpailut ovat kipeä ajatus. Mikä järki on laittaa paremmuusjärjestykseen teoksia, joita ei voi metrisesti mitata? Ei mitään. Halveksun moista toimintaa. ...Mutta otan tietysti palkinnon vastaan jos kun sitä tarjotaan.

Kyllä kyllä. Sitten voinkin kirjoittaa (tai haamukirjoituttaa) omaelämäkerrallisen muistelmateoksen, jossa voin - paitsi muistella huikeaa uraani - antaa vinkkejä siitä, miten diletantista ponnistetaan Taiteen merkkipaaluksi...

Ei, minulla ei ole nyt juuri kuumetta.