Derren Brown (josta kirjoitin aiemmin) on tekemässä sarjaa rapakon taakse (tai ehkä pitäisi puhua jo menneessä aikamuodossa - maihinnousu oli kai keväällä... täällä netissä ei ihan helposti pysy reaaliajassa), eli jenkkeihin. Veikkaan, että show ei lyö läpi kovin isosti, ensinnäkin koska tekijä on britti, ja toiseksi sen takia että Criss Angel (josta myös kirjoitin aiemmin) on jo raivannut reviirinsä mentalismin piiriin kolmella kaudella ja käyttänyt siis samoja metodeja (lehtien repimistä, pulssin pysäytystä [ekg:tä ei tosin ole vielä käytetty kai missään, koittakaa arvata miksi], venäläistä rulettia...) + lisännyt visuaalisen spektaakkeliaspektin, joka teeveen lapsiin vetoaa enemmän kuin subliminaalinen vaikuttaminen. Tokihan Brown voi markkinoille mennessään käyttää aivopesutekniikkojaan massoihin median kautta, mutta silti: markkinoilla ei ole tilaa. (Ja koska tämä siis lienee jälkikäteistä ennustamista... unohda... unohda... luulet lukeneesi tämän viime vuonna... olet aivan varma että luit tämän viime vuonna...)

Molempien tyyppien taustalta löytyy Luke Jermay, joka hallitsee siis samat kikat kuin kolleegansa, mutta joka fotogeenisempien hemmojen varjoon tullee jäämään - koska on siis vähemmän prototyyppinen kasvonpiirteiltään ja muulta olemukseltaan. Massat nyt vain tykkäävät sopusuhtaisista idoleista.

Sääli että tuota touhua pitää aina kasvattaa nimenomaan visuaalisella puolella jotta yleisöä jaksaisi mainoskatkoon saakka kiinnostaa. Itse muuten tutustuin noihin tuotantoihin juuri Tuubin kautta siksi, että en kerta kaikkiaan jaksa niitä helvetin mainoskatkoja, joita varten ohjelmiin ujutetaan tolkuttomasti toistoa ja siis tärvellään matskua vaikka ohjelma sattuisikin tulemaan Yleltä (vaihtelevine myöhäisiltaan kätkettyine lähetysaikoineen)...