Pah. En sitten jaksanut.

Ajattelin seurata koko Karjalan kunnailla -sarjan tuotantokauden että saako Pölönen homman toimimaan, mutta nyt kun vähän viiveellä aloin kolmanneksi viimeistä osaa katsoa, tökkäsi sarjaa vaivannut tyhjäkäynti siinä määrin etten millään viitsinyt nähdä enää vaivaa.

Liikaa inhimillistämistä. Tottahan hahmojen täytyy olla ihmismäisiä ja mielellään symppiksiäkin, mutta elävässä kuvassa ei ole syytä tuottaa löysää löpinää. "Mä en silleen tiedä mut jotenki mulla on vähän semmonen olo..." on vaan helvetin huonoa replikointia. Ei tuo suora sitaatti ollut, mutta hyvin voisi olla. Puheiden pitää olla kiteytyneitä, vaikka kuinka yritetään tehdä autenttista.

Jossain jaksossa olin huomaavinani kummaa piristymistä, mutta tämä viimeisin aloittamani jakso oli kyllä laahaavuudessaan sellaista saippuatasoa... joka varmaan suureen yleisöön uppoaa tietysti ihan täysillä - onhan siinä kaikki suomalaisuuden palikat hollillaan - mutta sellaista ei pidä sallia! Löperö viihde tekee luppasilmäisiä katsojia.

Tiivistämistä, tempon vaihdoksia. Repliikeissä sanotaan vain ja ainoastaan se mikä on pakko sanoa, mitä ei mitenkään muuten voida tuoda esille. Eikä vuorata niitä täytesanoilla tiätsä niinku mitämätässänytoikeen. Jokainen kohtaus ja kuva pitää tehdä niin että siinä saadaan tavoitettua jotain järkyttävän erikoislaatuista.

Ei jäädä raitille makoilemaan, vaikka olisi miten täydellistä kesäpäivää ja lipuvia pilvenlonkia. Ja vaikka sarjaa tehdäänkin.