Jonkin aikaa sitten Kemppinenkin äityi ihmettelemään ateisteja. Hänen mielestään ateismi on uskonto. Kemppinen itse taas on vakaasti jumaluskova - mitä en ihmettele, sillä hän sattuu olemaan sitä ikäpolvea joka itseänikin enemmän on indoktrinaatiosta saanut "nauttia". Silloin "sen vaan jotenkin tietää".
Jos olet syntynyt viime vuosisadan alkupuoliskolla, olet melko varmasti täysin vakuuttunut jumalan olemassaolosta - ja ihmekös tuo, kun kaikkialla on pidetty asiaa itsestäänselvyytenä. Toki silloinkin on joitain ateisteja ollut - hatunnosto heille - mutta reilusti yli 99% kansasta on ravannut kirkossa, osannut läjän virsiä ulkoa, kunnioittanut pappeja... Ja loputkin osaavat vähintään suvivirren*. Ihminen on pitkälti sitä mitä ympäristönsä.
Ja vaikka minutkin herran huomaan kastettiin, olen kuitenkin sikäli onnellisessa ajassa, että enenevä määrä ihmisiä irtisanoutuu tuosta valheellisesta painostuskoneistosta. Ymmärretään että on olemassa useampia totuuksia, ja ne kaikki enemmän tai vähemmän suhteellisia.
Mutta lapsi ei tätä ymmärrä. Turha on hurskastella, että kyllähän toki nykyään suurelta osin myönnetään että raamattu ei ole historiallisesti totta, mutta että tarinat ovat metaforisia... vaan kuinka moni niin ajattelee? Yhdelläkään uskontotunnilla en muista sanotun, että nämä jutut on sitten ihan vaan semmoisia vertauskuvia. Ne kerrottiin tositarinoina, joka ainoa sepuste. Jopa historiantunneilla opetetaan kristillisesti värittyneitä tulkintoja.
Enkä muista kirkossakaan kuulleeni, että huomatkaa sitten että kun sanon että nämä ja nämä toimivat näin ja näin, että tosiasiassa valehtelen koko ajan. Ei; näitä tarinoita kerrotaan meille uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan, ja - jotta ne painuisivat niin syvälle selkärankaan että niitä ei tule kyseenalaistaneeksi.
Että sitten vanhana ja viisaana on ihan luonnollista ajatella, että ne ateistit, ne nyt vaan on vähän sekaisin. Eivät ymmärrä tosiasioita. Viilaavat pilkkua. No niin, lakataanpa vikuroimasta ja käydään syömään - joko se uhrilammas on valutettu ja pantu uuniin?
---
*Ja että siinäkö ei tuputeta uskontoa? Mitä uskonvapautta viestivät ilmaukset "muistuttaapi hyvyyttäs', Jumala, ihmeitäs' julistaapi" ja "eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi" sekä "armon Herraa kiitä, kun laupias hän on"?
Jos olet syntynyt viime vuosisadan alkupuoliskolla, olet melko varmasti täysin vakuuttunut jumalan olemassaolosta - ja ihmekös tuo, kun kaikkialla on pidetty asiaa itsestäänselvyytenä. Toki silloinkin on joitain ateisteja ollut - hatunnosto heille - mutta reilusti yli 99% kansasta on ravannut kirkossa, osannut läjän virsiä ulkoa, kunnioittanut pappeja... Ja loputkin osaavat vähintään suvivirren*. Ihminen on pitkälti sitä mitä ympäristönsä.
Ja vaikka minutkin herran huomaan kastettiin, olen kuitenkin sikäli onnellisessa ajassa, että enenevä määrä ihmisiä irtisanoutuu tuosta valheellisesta painostuskoneistosta. Ymmärretään että on olemassa useampia totuuksia, ja ne kaikki enemmän tai vähemmän suhteellisia.
Mutta lapsi ei tätä ymmärrä. Turha on hurskastella, että kyllähän toki nykyään suurelta osin myönnetään että raamattu ei ole historiallisesti totta, mutta että tarinat ovat metaforisia... vaan kuinka moni niin ajattelee? Yhdelläkään uskontotunnilla en muista sanotun, että nämä jutut on sitten ihan vaan semmoisia vertauskuvia. Ne kerrottiin tositarinoina, joka ainoa sepuste. Jopa historiantunneilla opetetaan kristillisesti värittyneitä tulkintoja.
Enkä muista kirkossakaan kuulleeni, että huomatkaa sitten että kun sanon että nämä ja nämä toimivat näin ja näin, että tosiasiassa valehtelen koko ajan. Ei; näitä tarinoita kerrotaan meille uudestaan ja uudestaan - ja uudestaan, ja - jotta ne painuisivat niin syvälle selkärankaan että niitä ei tule kyseenalaistaneeksi.
Että sitten vanhana ja viisaana on ihan luonnollista ajatella, että ne ateistit, ne nyt vaan on vähän sekaisin. Eivät ymmärrä tosiasioita. Viilaavat pilkkua. No niin, lakataanpa vikuroimasta ja käydään syömään - joko se uhrilammas on valutettu ja pantu uuniin?
---
*Ja että siinäkö ei tuputeta uskontoa? Mitä uskonvapautta viestivät ilmaukset "muistuttaapi hyvyyttäs', Jumala, ihmeitäs' julistaapi" ja "eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi" sekä "armon Herraa kiitä, kun laupias hän on"?
