Ou jee, pääsin ylös ajoissa. Tämä saattaa tuntua vähäpätöiseltä saavutukselta, mutta pari viikkoa tässä oli täysin mahdotonta päästä jalkeille ennen kahdeksaa - välillä meni peräti yhteentoista uinumatti. Mutta uusi elämä alkaa taas! Mä olen täynnä energiaa, tyypit.

Ja ennen kuin vedän tuon viimeisen lauseen takaisin, livahdan ihan muihin hommiin... Noh, toisille sivuille ainakin. ...Ei kun jäänkin tähän kertomaan miten onnistuin uroteossani.

Noh, monella meistä tulee sellainen olo kuin tyyny olisi liimaantunut gravitatorisella siirapilla päänuppiin. Mä voin kertoa, että ei se ole. Gravitatorinen siirappi on ihan psykosomaattinen keksintö. Sä pääset siitä irti Uskomalla. Sun tarvii vaan Uskoa, siinä kaikki.

Tänään mä ajattelin, että nyt. Nyt mä irtaudun tän gravitatorisen siirapin kahleista. "Sua ei ole olemassa!" mä sanoin sille. Ja mä Nousin. Jätin vuoteeni ja kävin. Postilaatikolla nimittäin. Hain lehden. Luin sen. Kirjoitin aamusivuni. Tulin tähän. Ajattelin antaa tajunnan virrata.

Tiesittekö, että retroilu alkaa ulottua jo sähköntuotantoonkin? Hämmentävää. Syklit on omituisia. Tulevat puun takaa ja sanovat: "Muistaksä sillon ku vuolaana virranneet joet padottiin ja kaikki oli sitä vastaan, koska se oli esteettisesti dorkaa niitten mielestä. Ja kalataloudellisesti, ja tukkijoellisestikin varmaan. Ai et? En minäkään. Vai muistanko?"