Alkaa olla taas se aika, jolloin on syytä terottaa näkyvyyden merkitystä. Männäiltana ajelin valaistulla maantienpätkällä kotiopäiten. Juuri samalla hetkellä kun ajattelin siirtyä hiukan reunempaan - eli sinne kussa yleensä ajelen, viivan tuntumassa - huomasin noin parinkymmenen metrin päässä pyöräilijän.

Siinä ajassa ei kukaan ehdi reagoida millään tavalla, joten jos olisin ajanut niin reunassa kuin yleensä, olisi mahdollisesti tullut yksi kpl ruumiita koska piennar ei ole erityisen leveä - pyörätietähän ei tuolla kohtaa ole lain. Tienvarsivalaistus oli, mutta tummiin pukeutunut hahmo ei näy pimeässä vaikka puolensadan metrin välein lamppu pönöttääkin. Kissansilmästä, perin himmeästä, jonkinmoisen havainnon tein, mutta muuten tyyppi ei näkynyt kerta kaikkiaan mihinkään.

Käyttäkää niitä heijastimia, herran jestas.