Pienempänä ja herkempänä tuntui pelottavalta ajatus mustasta joulusta. Jotain saatanallista siinä sanaparissa tuntui piilevän - eikä asiaa auttanut assosiaatio elokuvaan Merry Christmas, Mr Lawrence, jossa pelottavan omituisen näköinen David Bowie näytti olevan (se nyt vaan on vähän pelottavan omituisen näköinen, pirullinen hymy ja eriväriset silmät. Tunnusta pois, heti alkoi pelottaa.).

En edelleenkään ole nähnyt kyseistä elokuvaa - enkä mustaa joulua (Vai olenko? Ei täällä Varsinaisessa Suomessa mitään lunta koskaan ole, paitsi helmikuussa. Ja jouluthan ovat aina olleet synkkiä, ei siinä tule katsoneeksi onko lunta vai ei.). Lapsuuden tuolla vähän pohjoisemmassa viettäneenä tuntui musta joulu todella etäiseltä ajatukselta - ja siis aivot viuhtoivat omituisia liitäntöjä absurdeista asioista.

Musta joulu. Mustiin pukeutunut parrakas heebo ryömii jouluyönä kello 12 sängyn alta tivaamaan: "Onko sinulla lahjoja, jannu? Mitä, onko? Sinä lahjaton räkänokka!" Sen hengitys tuoksahtaa raivokkaasti glögiltä. "Missä teillä on savupiippu? Pitää löytää savupiippu..." Ulos päästyään se naamioituu kylmäksi kallioksi, paikkaan josta se ryömii kivijalkaan jälleen seuraavan marraskuun* viimeinen päivä, nakertaakseen tiensä jälleen sängyn alle.

Ai niin, mielikuviin sekoittui tietysti se pelottava mustaa jäätä manaava tietoisku. Se (ihan varmalla) vampyyrin näköinen luutaäijä siellä... Kappas, nyt kun tuon näin, se oli vähän vähemmän pelottava. Kyllä kannattaa kohdata lapsuutensa traumat. (Mutta näemmä Tekijänoikeussyistä tietoiskusta on jouduttu poistamaan alkuosa ja siihen liittyvä musiikki. Ehkä se olisi edelleen todella pelottava alkuperäisessä muodossaan...)
---
* vainajien kuukausi