Olen kuunnellut. On oltu huolestuneita. Ei ole eläkkeenmaksajia kohta, joten ne, jotka pian siirtyvät eläkkeelle, eivät voi saada eläkettä. Suuret ikäluokat ovat ihme sakkia.

Suuret ikäluokat, jotka käsittääkseni ovat jälkeensä tulevien vähälukuisuudesta varsin pikälti itse vastuussa, miettivät mitä tehdä, kun on tullut jo valmiiksi nyrhittyä eläke mahdollisimman olemattomiin. Ei se mitään haittaa, että edeltävä sukupolvi joutuu kituuttamaan, ensin siksi, että meillä olisi parempi maailma, ja sitten siksi, että me emme halua kantaa heistä vuorostamme vastuuta. Mutta se on ongelma, että kun tuli kannettua vastuuta vain ja ainoastaan omasta itsestä, kuvittelevat omat lapset, että niin on ollut tapana elää.

Mistähän rautalangasta se pitäisi vääntää: lähimmäisistä täytyy pitää huolta! Mikä perkeleen yhteiskunta se on, joka jättää kaikki kädenojentaman ulkopuolelle jäävät oman onnensa nojaan? Milloin, oi milloin kykettiin kaikki järjenkäyttö pois päältä? "Tunneäly"kin on valjastettu vain oman edun tavoitteluun: "Jos kohtelet toista siinä määrin siedettävästi, ettei hänestä tule vihollistasi, hänestä täytyy tulla ystäväsi. Eikä rahantuloa voi estää!"

Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä.

Minä on taikasana. "Ei nyt osteta karkkia." "Mutku mä haluun!" Jaa, no sitten. Jos riittävän äänekkäästi haluaa, niin saatavahan se sitten on. Valitettavasti sotaveteraaneilla äänen voimakkuus on vuosi vuodelta laskenut. Äänekkäimpinä ovat yllättäin olleet suuret ikäluokat, heistä kun lähtee eniten meteliä, kun heitä on eniten, näetsen.