Eilen illalla puoli kymmeneltä havahduin kahteen asiaan. Ensinnäkin siihen, että olin viimeaikaisista taipumuksistani poiketen kirjoittanut proosaa lähes koko päivän - no, ehdin minä blogata pätkän ja kaikenlaista pientä, mutta kello oli todellakin aivan muuta kuin mitä kuvittelin sen olevan. Sisäinen vekkarini nyki viisareita jossain iltapäivän, ehkä neljän, kieppeillä. Flow on hämmentävä asia kohdalle osuessaan.

Toinen asia, joka tajuntaani iskeytyi, oli se, että tunsin flunssan olevan tulossa. Osasin kyllä odotella sitä kun parempi puoliskoni on näitä samoja oireita käynyt jo jonkin aikaa läpi, mutta silti. Mitä siitä on, kaksiko viikkoa, kun edellisestä kuumehorkasta selvisin? Tosin sehän ei ollut flunssaa, vaan Champixin sivuoire - kyllä te muistatte.

En minä juuri nyt kaivannut kipeäksi tulemista (Koska sitä oikeastaan kaipaa? No, on sellaisia aikoja.). Tiistaina pitäisi taas olla ajelemassa ääniä ja valoja, eikä yleisön keskittymistä auta yhtään, jos kopista kuuluu aivastelua, yskimistä ja niistämistä. Eikä kuumekaan toisaalta auta skarppauksessa  Ei ainakaan paljon.

Ehkä olen huomenna taas terve? Se on mahdollista. Onhan?

Niin, proosankirjoittelulle ei tänään ole ollut aikaa, mutta ehkä huomenna taas on? Eihän se yhteen päivään voi jäädä. Ehkä hommasin itseni kipeäksi etten vain liikaa innostuisi ja ottaisi tavaksi - mutta en minä muutenkaan tänään siis olisi mitään ehtinyt. Energialla on toisinaan kohtaanto-ongelmia.

Stupor Mundin Turvatyynyn suudelma on nyt Mikserin listalla jo sijalla 7.