Empiirisen tutkimuksen tulos: kivennäisvedestä ei synny erityisen hyvää kahvia. Juon silti tuon kupin loppuun kun ei muutakaan ole tarjolla - paitsi hanavettä, mutta vessan lavuaari on ainakin värjäytynyt keltaiseksi siltä kohtaa jossa hana fuskaa.

Illalla alkoi normaali vuorokausirytmi nostaa päätään: ei saanut nukahdettua millään ennen puolta yötä, eikä ihan heti sittenkään.

Ostin tuollaisen kaksikielisen kirjan: Jerome Klapke Jerome: "On the care and management of woman and other stories / O tom, jak pecovat o ženy a jak je zoládnout a jiné povídky". Kirjailijan keskimmäinen nimi viittaisi tsekkiin päin, mutta jutuista päätellen kyseessä on kyllä pesunkestävä britti P. G. Wodehousen hengessä (joskin Jeremy keskittyy enemmän pakinointiin ja vähemmän tarinankerrontaan - itse asiassa anekdootit ovat lähinnä sidostarpeita hänen yleishumanistisille pohdinnoilleen...) Tarjolla oli myös Chandler, Kafka, Poe ja Stevenson, mutta halusin jotain josta en ole koskaan kuullutkaan. Kyseinen Jerome ei ole ainakaan vielä soittanut mitään kelloa.

Nimikkokatuani jahdatessamme jouduimme kulkemaan taas turistihelvetin (se astronominen kello) läpi, mutta kadun verran syrjempään siirryttyämme päädyimme lähes uneliaalle Štupartskalle, joka siis ei ole nimenomaan minun, vaan bändini Stupor Mundin nimikkokatu, ainakin melkein.

Vy
šehradissa pivossani oli kärpänen, banaanisellainen. Itse asiassa, päätellen siitä että asiaintilan huomasin vasta aterioinnin saapuessa loppuunsa, kyseinen otus oli ollut tiukasti tarttuneena pohjaan; moitteita tiskaajalle. Tuolla kirkkomaalla voisi muuten keskiyöllä tavata itsensä Kuoleman - lisää paikkoja joissa pitäisi olla nimenomaan tuohon kellonlyömään...

Andélin Albertista hommasin itselleni hammasharjan, koska omani olin mystisesti hukannut jo Suomen puolella ja joutunut sosialisoimaan naiseni harjaa. Myös tohvelit hommasin viereisestä kauppakeskuksesta kun täällä kämpässä on niin kylmät lattiat.

Einstein oleskeli Prahassa vissiin n. 1916-17, joten siksi täältä löytyy ainakin pizzeria ja baari hänen nimellään. Kafkahan tulee vastaan kaikkialla kun ikänsä tuossa vanhan kaupungin seuruvilla vietti. Mozart on myös kovasti tapetilla, mutta Giordano Bruno ei. Kukapa pakanoita muistaisi.

Miten Prahassa vietetään lepopäivä? Pitäisikö käydä ottamassa kuva siitä Fiat 127:sta (vai mahtoiko olla -kuutonen?) jonka tuulilasi oli täynnä sakkolappuja ja jonka takapenkillä oli moottori? Tai siitä liikkeestä jonka nimi oli "Munari"? Kampa-museokin olisi matkan varrella...  
43448.jpg