leipääntyneitä: he eivät jaksa enää surffailla netissä - päätellen siitä, että Mursunpitojen laskurit eivät juuri liikahda tuona synkkänä viikonpäivänä. Keskiviikkoisin ihmiset ovat niiiiin nuutuneita, että siihen ei auta kuin hädin tuskin torstai: johan virkistää! - melkein.

Laskureiden seuraaminen on addiktoivaa. Sitä tuntee itsensä markkinatutkimuksen diplomoiduksi analysoijaksi. Mistä kukakin tulee, mihin jatkaa? Miksi noin? Kuinka usein samat ihmiset käyvät kääntymässä? Millä noita pitäisi ruokkia, jotta uudestaankin tulisivat? Onko tällä kaikella mitään merkitystä? Ymmärtävätkö ihmiset olevansa pelkkiä numeroita? Ilmeisesti ne, jotka ymmärtävät, ajautuvat tuotapikaa johtotehtäviin. "Meillä ei ole työntekijöitä, meillä on klustereita." (Valitan jos sitaatti ontuu, en ole koskaan päässyt näihin asioihin oikein sisälle...)

Kyllä, minäkin olen liittynyt niihin, jotka valvovat Teidän menemisiänne, tekemisiänne, olemisianne. Toisaalta, jos tämä lohduttaa: ei noilla tilastoilla mitään tee, paitsi viihdyttää itseään - jollain päämäärätietoisen/-luuloisen hyödyttömällä tavalla. Ja syö kynsinauhoja nälkäänsä kun ei kerkiä muuta kuin analysoida ja tehdä tulevaisuuden markkinointisuunnitelmia - visioida! niinkuin aivomyrskypalaverissa sanottaisiin heti kahvikupillisten jälkeen, ennen lounastaukoa.

Mutta siis: kuulutko sinäkin niihin, jotka väsähtävät aina keskiviikkoisin? Älä ole kuin muut! Tule Mursunpitoihin surffailemaan! (Tämä ei ollut myyntipuhe, vaan virike - ehkä se antoi kosolti ajattelemisen aihetta? Ehkä juuri Sinä muutuit juuri tuon luettuasi juuri sen neliöjuuripiirun verran, joka tekee kutaa!) Niin, ehkä Sinä päätät tästedes väsähtää vasta torstaina?