mutta itse kukin tekee siitä vaikeata. Koitan jatkaa siitä, mihin tuo Secret-leffa ajatukset jätti. Jokainenhan tietää, että jos on jatkuvasti kärttyisänä, tuntuu elämä tulevan jatkuvasti väärällä kaistalla vastaan. Ja jos sattuu olemaan hyvällä tuulella, sitä tuulta ei hevin hetkautella. Sekin "tiedetään", että omiin tunteisiin voi vaikuttaa, että ne eivät ole mitään tuulen kaltaisia luonnonvoimia. Ei vaan tunnu siltä että viitsisi niin tehdä...
Miksi sitten, huolimatta siitä, että kaikki tietävät onnen reseptin, omaisuuksia tehdään sillä että kehitetään jokin agenda maailman simppeleimmän periaatteen ympärille ja markkinoidaan se patenttiratkaisuna kenen tahansa ongelmiin? Miksi näistä maailman yksinkertaisimmista periaatteista ei pidetä kiinni? Sanotaan vain että joojoo, tiedetään, kylläootpönttö, ja ruvetaan piehtaroimaan siinä miten vaikeeta on kun jotkut on vaan niin jotenki.
Sekään ei tule kenellekään yllätyksenä, että jokainen voi muokata itseään positiivisempaan suuntaan... paitsi että aika monelle se taitaa olla jotenkin vaikeasti sisäistettävä asia. Vanha koira ei opi uusia temppuja, vai mitä? Tämä on niin selkeästi osa minua, että siitä en pääse irti koskaan enkä millään?
Mutta nopeita patenttiratkaisukuureja voi aina kokeilla, jotta voi sanoa yrittäneensä. Kysymys on kuitenkin juuri siitä, että "omasta itsestä" ei haluta päästää irti. Maailmassa ei ole mitään muuta kuin minä. Sen muuttaminen tuntuu luonnottomalta. Ympäristöä voi muokata, jos voi, mutta tuttuus on se mikä ratkaisee.
Jos jokin tuntuu tutulta, sitä jatketaan. Ja sitä tutummalta se tuntuu. Se on niin mua.
Ongelmahan ei ole muuttamisessa - sitä kokeillaan jatkuvasti. Varovasti, ettei mitään mene sielussa rikki. Tapojen muuttaminen ei vaadi kuin pari viikkoa määrätietoista toisin tekemistä, mutta ongelma onkin aina ratkaisusta kiinni pitämisessä.
Ja edelleenkään en ole kertonut mitään, mitä et tietäisi. "Tietäminen ei riitä, se täytyy muuttaa toiminnaksi." Olet kuullut tai lukenut tämän kaiken satoja kertoja, ja siltikään et usko sitä. Et muuta mitään, jupisetpahan vain maailman tylyydestä omassa, itse luomassasi kohdussa. Niin me kaikki teemme koko ajan. Harmi, etten ole vielä kehittänyt mitään patenttiratkaisu-agendaa, jota voisi myydä.
Miksi sitten, huolimatta siitä, että kaikki tietävät onnen reseptin, omaisuuksia tehdään sillä että kehitetään jokin agenda maailman simppeleimmän periaatteen ympärille ja markkinoidaan se patenttiratkaisuna kenen tahansa ongelmiin? Miksi näistä maailman yksinkertaisimmista periaatteista ei pidetä kiinni? Sanotaan vain että joojoo, tiedetään, kylläootpönttö, ja ruvetaan piehtaroimaan siinä miten vaikeeta on kun jotkut on vaan niin jotenki.
Sekään ei tule kenellekään yllätyksenä, että jokainen voi muokata itseään positiivisempaan suuntaan... paitsi että aika monelle se taitaa olla jotenkin vaikeasti sisäistettävä asia. Vanha koira ei opi uusia temppuja, vai mitä? Tämä on niin selkeästi osa minua, että siitä en pääse irti koskaan enkä millään?
Mutta nopeita patenttiratkaisukuureja voi aina kokeilla, jotta voi sanoa yrittäneensä. Kysymys on kuitenkin juuri siitä, että "omasta itsestä" ei haluta päästää irti. Maailmassa ei ole mitään muuta kuin minä. Sen muuttaminen tuntuu luonnottomalta. Ympäristöä voi muokata, jos voi, mutta tuttuus on se mikä ratkaisee.
Jos jokin tuntuu tutulta, sitä jatketaan. Ja sitä tutummalta se tuntuu. Se on niin mua.
Ongelmahan ei ole muuttamisessa - sitä kokeillaan jatkuvasti. Varovasti, ettei mitään mene sielussa rikki. Tapojen muuttaminen ei vaadi kuin pari viikkoa määrätietoista toisin tekemistä, mutta ongelma onkin aina ratkaisusta kiinni pitämisessä.
Ja edelleenkään en ole kertonut mitään, mitä et tietäisi. "Tietäminen ei riitä, se täytyy muuttaa toiminnaksi." Olet kuullut tai lukenut tämän kaiken satoja kertoja, ja siltikään et usko sitä. Et muuta mitään, jupisetpahan vain maailman tylyydestä omassa, itse luomassasi kohdussa. Niin me kaikki teemme koko ajan. Harmi, etten ole vielä kehittänyt mitään patenttiratkaisu-agendaa, jota voisi myydä.
