Kemppinen kirjoittaa tänään erinäisistä kadehdittavan aikaansaaneista henkilöistä, mielenkiintoiseen tapaan kuten yleensä. Allan Serlachiuksesta hän kirjoittaa seuraavaa; kiinnittäkää huomiota viimeiseen lauseeseen, johon tartun kuin kuusijalkainen kärpäspaperiin:

Hän seilasi milloin ministerinä, milloin suurlähettiläänä ja jätti yleensä kaiken kesken tai ainakin viimeistelemättä. Se on tyypillistä hyvin älykkäille ihmisille.

Jesh! Olen älykäs! Mitenkään muuten ei voida selittää sitä että kaikki on aina kesken ja vaiheessa. Mikään ei ikinä valmistu, tai ainakaan ei tule viimeistellyksi - lopputuloksesta voi aina arvailla millaisen nerouden synnyttämä hahmoton monumentti voisi olla kyseessä. Samaa loogisen järkipuolta linjaa jatkaa pienimuotoisena eksemplaarina vaikkapa juurikin tämä esille nostamani ajatus"ketju". Ei päätä ei häntää, mutta vavahduttavan illuminoivaa, omalla yksilöavarauudellisesti aukenevalla tavallaan?