Eilen siis vein auton korjaamolle: käsijarrun vaijeri ja raidetangon pää, aurauskulmat. Paitsi että kävi ilmi että. Hammastanko on päreinä, joten pitää tilata se ynnä jarrut renovoida suunnilleen kokonaan jotta noista edellämainituista toimenpiteistä mitään hyötyä lopultakaan on. Joten taas odotellaan viikko, ja korjauskustannukset alkavat hipoa samantasoisen kotteron ostohintaa.

Toisaalta eilen meinasin purettua ja kokoonpantua hyrysysyäni hakiessa mitätöidä tuon koko suunnitelman: vaihdoin kaistaa kuolleessa kulmassa lymynneen mersun eteen. Onneksi kiilaamani auton kuskilla oli refleksit kohdallaan, selvisimme torvensoitolla ja epämääräisellä "mä-en-huomannu-hei-sori"-elehdinnällä. Hitto. Meikäläiselläkin teiden superpilotilla sattuu joskus kämmejä. ...Miten hennolla otteella onkaan elämänlankamme kiedottuna ajan suureen kardaaniin...