Nyt kun musiikkihommat äkkiä alkoivat maistua puulle (siinä aina joskus käy niin), piti ruveta kehittämään jotakin muuta tekemistä. Biorytmit näemmä eivät juuri nyt suosisi henkistä saati älyllistä ponnistelua – astrologiasivuilta nämä voi kätevästi käydä tsekkaamassa -, mutta kun halkovajassakaan ei koko aikaa jaksa majailla, koin parhaimmaksi ruveta verryttelemään piirustustaitojani.

Siispä ajattelin, että kun Jura tuonne Oivan sivuille on kaivannut sellaista sarjakuvameininkiä, niin minähän otan ja ruuvaan meistä bändin pojista potretit. Ja piirsin, valokuvien pohjalta. Hiukan oli hakemisessa taas vuosien tauon jälkeen – niin kuin nyt olisi koskaan varsinaisesti hallussa ollut – mutta jos tarkkaan katsoo, niin joitain tutunomaisiksi havaittavia piirteitä viivoista löytyy. Tunnistamisen varmistamiseksi tein sivun vielä niin, että jos vie osoittimen siihen kuvan päälle, näkee valokuvan – useimmiten eri kuvan kyllä kuin se, josta piirros on tehty.

Toinen syy, miksi mieluummin istuu vaikkapa tässä eikä riehu moottorisahan kanssa, on se, että nyt on yö (itse asiassa aamu kohta). Unta ei saa ikinä - mutta hillitön metelöintikään ei kovin houkuta tähän aikaan. Tästäkin olen kyllä jo aiemmin tällä palstalla vääntänyt analyysia, joten jääköön isommasti vatvomatta.

Vaikkakin: yksi syy univaikeuksiin voi olla tietystikin tämä (ja tästäkin aiheesta olen jo yhden kirjoituksen tehnyt): tupakoinnin lopettaminen. Viimeksi homma kaatui, selkärangattomuus kun on sattumoisin jonnekinpäin geenejäni pakattuna. Tällä kertaa otin siis vastikään hiffatun keinon käyttöön, nimittäin Zyban-nimisen lääkkeen. Olen nyt kaksi päivää sitä syönyt, ja monille se on aiheuttanut sen, että tupakka yksinkertaisesti ei maistu enää – parhaimmillaan näin on käynyt alle viikossa. Ans kattoo. Mutta siis tuon lääkkeen sivuvaikutuksia on tietystikin univaikeudet – herkkua minulle, joka en muutenkaan saa unta. Tämä on tätä.

Tärkeintä kuitenkin on päästä eroon tuosta sairaasta savuttelusta. Palatakseni takaisin musiikkipuolelle: lauluääneni on drastisissa määrin heikentynyt sen kymmenen vuoden aikana, jonka olen kääryleiden käryttelyyn käyttänyt. Pääsen kyllä korkeammalle kuin kymmenen vuotta sitten, kiitos taajemman treenaamisen, mutta vastaavasti ääneni on tukkiutunut siinä määrin, että kun toisinaan toki käytän nasaalia tyylikeinona, ei sitä enää erota normaalilaulannasta muu kuin se, että kuvittelen kuulostavani erilaiselta. Tämä asia tietystikin kannatti mainita tässä kohtaa, jotta nekin, jotka eivät ole asiaan mitään huomiota kiinnittäneet, tekevät sen tästä eteen päin. Biorytmit, biorytmit...

Kuinkahan moni – asiasta toiseen vaihteeksi – on jo loukkaantunut tuosta Olïver Kaïman antijoululaulusta? Minusta se on kaunis, mutta pelkään pahoin monille joulun olevan kuitenkin siinä määrin tabu, ettei helposti sulateta laulua, jossa toivotaan joulun olevan jo ohi. Sori nyt, mutta minulle lokakuun puolesta välistä alkava joulun aika aiheuttaa närästystä. Minulla on oikeus tehdä siitä laulu! Onhan?