Toisilla laulajilla on tapana ähistä ja huokailla ja päästellä muitakin ääniä jotka eivät kuulu ihan laulunteorian käytäntöihin. Esimerkiksi Musen laulaja voihkii kuin henkensä hädässä jatkuvasti, ja esipuberteetin suosikki Duran Duranin laulaja Simon Le Bon harrasti samaa. Mites tuo Valon Ville? En ole kuunnellut mutta veikkaan että hänkin käyttää samaa asetta.

Kuinkahan monelle on levy-yhtiössä ohjeistettu moiseen toimintaan? "Ähki, voihki, huokaile - siinä levymyynti piristyy kummasti kun saadaan eniten levyihin törsäävä kohderyhmä eli nuoret tytöt ihan ekstaattiseen haavemaailmaan..." Se on julman laskelmoivaa tuo levybisneskin.

Otin nyt esimerkiksi miespuoleiset laulajat, nuo vähemmän itsestäänselvästi seksillä musiikkia myyvät; hommahan toimii (varsinkin) toisinkin päin. Mutta joka tapauksessa optimaalinen miespuolinen laulaja lienee sellainen siloposki, joka laulaa korkealta ja särkyneen oloisesti (hoivaamisvietti, nähkääs), kun taas parrakas ja voimakkaalla äänellä matalalta laulava vetoaa vain vaaraa hakeviin (marginaalisiin) tyttöihin. Mutta mikä on siinä että potentiaaliseen ostajakuntaan molemmissa sukupuolissa vedotaan samoilla keinoilla? Kyynelehtivän ekstaasin partaalla hoippuva nainen pojille ja kyynelehtivän ekstaasin partaalla hoippuva mies tytöille.