Mikä mahtaa olla siinä, että kun kävelee kauppaan sisään, unohtaa välittömästi mitä on hakemassa. Tai kirjastoon. Mitä piti lainata? Hortoilee päättömänä hyllyjen välissä ja tulee lopulta kotiin mukanaan kaikkea tarpeetonta, muttei vahingossakaan sitä mitä lähti hakemaan.

Minä luulen että ovien eteen tällätyissä murtohälyyttimissä on jonkinlainen "scrambleri". Eihän tätä muuten voi selittää. Vai onko niin, että ainoastaan minä kärsin tästä oireyhtymästä? Samaan tapaan käy kyllä jääkaapillakin joskus. Oikeastaan aina kun pitää avata ovi. Aivoissa on jonkinlainen saranamoodi, joka kytkeytyy päälle aina oviaukoissa.

Ehkä kyseessä on syntymätrauman jälkitila! Aina kun pitää siirtyä tilasta toiseen, iskee päälle sellainen stressi ettei enää kykene ajattelemaan. Pakene tai leiki kuollutta!

On se kauheaa. Kaikki ihmiset joutuvat viidakkovaistojen varaan poistuessaan kotoaan. Yrittävät esittää järjellisiä olentoja, mutta todellisuudessa haukkana etsiskelevät pakoväylää takaisin kotiin, telkkarin kotoisaan loisteeseen. Telkkarissa ei ole saranoita, mutta jotkut onnelliset ovat laittaneet töllönsä kaappiin. Ehkä he totuttavat itseään pelottavaan ulkomaailmaan ryhtyessään katsomaan televisiota. Karaistuneena astuvat tarmokkaina kynnysten yli ja todella pysyvät järjissään ulkomaailmassa, siellä jossain.