Tarttui mukaan neljä kirjaa siinä uutuushyllyllä käkkiessä. Aina sieltä jotain tulee mukaan otettua, vaikka kotona olisi valmiiksi tusinan verran kirjoja. Minussa on joku ahmimishäiriö - eihän ihminen ehdi lukea enempää kuin mitä ehtii. Pitäisi pysyä kaukana kirjastoista.

Dorrit Cohnin "Fiktion mieli" - josta juuri satuin lukemaan kehuja Kiiltomadossa, sattui ensimmäisenä silmään. Fiktiivisyyden teoria lienee mielenkiintoista näin tarinatehtailijan näkökulmasta ainakin - vaikka onko minkään asian teoria koskaan mielenkiintoista? Ei ole. On. Kyllä ja ei. Toisaalta ja toisaalta.

"Scorsese on Scorsese", siis se suomennettu versio - hauskaa että nimestä ei voi päätellä onko kyseessä suomen- vai englanninkielinen kirja (suomennoksen pitäisi olla "Scorsese itsensä päällä" niin ei tarvitsisi tarkistaa asiaa takakannesta, eikä varsinkaan avata kirjaa. Tai "Scorsesella, Scorsese puhelimessa"...). Ehkä lainasin tämän siinä toivossa että jos siinä vaikka olisi hyviä vinkkejä siitä miten helposti pääsee tekemään isolla rahalla elokuvia? Mutta miksi siinä on kaksi tekijää, Ian Christie ja David Thompson (toim.)? Eivätkö ne ole edes itse kirjoittaneet sitä? Tuo "toim."-merkintä monesti karkottaa meikäläisen kun tarjolla tuppaa olemaan hajanaista sillisalaattia ilman sen tarkempaa focusta. Toivottavasti joku skribentti kirjassa ei ole innostunut analysoimaan Martinin suhdetta vodka martineihin, tai muuta yhtä valaisevaa.

Sitten pari sellaista, joista en kyllä tiedä miksi mukaan hyppäsivät: Timo Ropen "Menesty konsulttina - konsultoinnista kukoistavaa liiketoimintaa" - mitä ihmettä minä tällä teen? Ei minulla ole mitään hinkua ruveta neuvomaan ihmisiä missään asioissa. Minähän olen misantrooppi, välttelen ihmisiä parhaani mukaan aina ja kaikkialla. Konsulttina joutuisin jatkuvasti olemaan kaiken maailman hyyppien kanssa tekemisissä. Pitäkää ongelmanne! Ja rahanne.

Kaiken huippuna vielä tämä: Raphael Kellmanin nerokkaasti nimetty "Matrix - kabbalan parantava voima". Kaksi muodikasta taikasanaa suoraan juorulehtien palstoilta lätkäistynä kirjan nimeen. Minkä tähden minä aina otan näitä "hiffaa miten sä niinku säteilet" -opuksia? "Haloo, onko taivaassa? Saisinko päälakichakran auki, kiitos." Kai se on tämä loputon uteliaisuus. Kaikesta pitää tietää kaikki (Näillä aivoilla? Hah! Oikeesti, sen chakran jos sais auki...).