Ennen esityksen alkua terästin kuuloani: tässä on jotain tuttua. Näyttämötilamme naapurissa on bändien treenitiloja, ja tällä kertaa kumina kuulosti jotenkin tutulta.

Aiemmin olin liittymässä hardrock-bändiin laulajaksi, koska edellinen sjungaaja oli teatterikiireidensä takia joutunut lopettamaan. Itse en kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle kun teatterikiireet omastakin puolestani hirttivät aikataulut. Nyt samainen bändi oli näemmä löytänyt uuden treenitilan teatteriryhmämme esitystilan vierestä, ja myös uuden laulajan, naisen tällä kertaa.

Jotain kohtalonomaista on siinä, että kun heillä on näemmä tapana luukuttaa kovemmalla volkalla kuin yhdelläkään toisella bändillä noissa kellareissa, ja kun meidän tilamme ovea ei saa sisäpuolelta ihan kiinni asti, kaikaavat bändirytkeen taajuudet jossain määrin keskelle esitystämme.

Ironia ei pääty tähän. Nimittäin eilen lykkäsin videokameran pystyyn katsomoon tallentamaan shöymme. Itse en voinut sitä jäädä operoimaan kun sattumoisin olen osan aikaa näyttämöllä ja muuten ohjaamassa niitä videoinserttejä. Joten delegoin nauhoituksen -  ei muuta kuin virta päälle ja nauhoitus käyntiin. "Muistat vain ottaa tämän maailman kuvatuimman esineen pois linssin edestä."

Kaikki sujui vallan mainiosti - ensimmäistä kertaa videoinsertitkin saatiin menemään ilman ainuttakaan päänraapimista - mutta väliajalla kävi ilmi, että se linssinsuojus oli kuin olikin ollut päällä. Kamerahan siis ihan vain pönötti paikallaan, joten ongelmaa ei tule pantua merkille jos sen sattuu unohtamaan.

Joten ensimmäinen näytös on siis kuunnelma, jonka kumeana soudtrackinä on näköärsykkeiden puutteessa kuultavissa bändi, johon allekirjoittanut ei mennyt laulajaksi. Jälkimmäisessä näytöksessä olivat lopettaneet treeninsä, mutta viimeinen videoinsertti antoi paussilla pikselöityneen häiriön mustan taulun sijaan, ja viimeinen paussi ei mennyt päälle, joten kesken finaalikohtauksen taustalle mäjähti vielä kuva - jonka tosin olin tehnyt juuri tuollaisen tilanteen varalle (toinen vaihtoehto olisi se, että näytelmän avannut jakso lähtisi uudestaan pyörimään) - jota en päässyt poiskaan operoimaan kun itse olin näyttämöllä, joten lopun pimennys jäi hieman valoisaksi. I just love showbiz - siinä on noita yllättäviä elementtejä aina mukana.