Jäniksenselällä törmäsin teeveesarjojen tunnareihin, joidenka innoittamana lähdin hakemaan joitain omakohtaisesti nostalgisoivaa. Löysin kaksi Näkymätöntä miestä, joista ensimmäinen (vm. -75) oli liian pelottava, mutta jälkimmäistä (vm. -76) seurasin kyllä hyvinkin tiiviisti.

Ensimmäisessähän päählö kuoriutui itsensä näköisestä maskista (se pelottava juttu) näkymättömään olomuotoonsa kun taas jälkimmäinen käytti näkymättömyyden luontiin trendikästä digitaalikelloa (wau).