Olin juuri käynyt pesemässä fledan kylmällä vedellä (pataa ei ehtinyt lämmittää kun olin vasta kotiutunut edellisillan enskaribileistä) ja valmistautumassa lähtöön, jotta suoriutuisin toisen teatterin esityksen ääniä ajamaan, kun nimenomaan sieltä soitettiin. Olinko tietoinen, että esitys alkaisi kaksi tuntia normaalia aiemmin, kysyttiin. Täh, vastasin. Siis vartin päästä? Niin. Enpä ollut. Onneksi paikalla sattui olemaan äänimaiseman luonut hlö, joten homma ei päässyt menemään puihin, hänhän oli niitä ajellut lähes yhtä taajaan kuin allekirjoittanutkin. Itsellänihän jo matkaan menee vähintään puoli tuntia, joten soitto olisi tullut aivan liian myöhään.

Jotenkin takaraivossa kummittelee pienoinen muistijälki tämän poikkeuksellisen menettelyn maininnasta, mutta se on kyllä hyvin epävarma, mahdollisesti syyllisyyden istuttamakin. Ainakaan en pääse asiaa tarkistamaan kun kerta hukkasin sen viimevuotisen kalenterin, jossa merkintä löytyisi, jos löytyisi. On tämä kyllä.