Tätä päivää ei moni tohtinut veikata tulevaksi, vaan eipä mennyt vuottakaan siihen että allekirjoittanut kävi sanoista tekoihin. Purin lahoksi menneen huoneen seinien sisävuorauksen - lattia olisi vielä jäljellä, mutta ennen sitä pitäisi päättää mitä puretulle roinalle tekee, ja repiä koolaukset vielä irti.

Aloitin siis siitä remontin vaiheesta, jossa ei paljon suunnittelua tarvita (no, eihän se pahitteeksi olisi ollut, huomasin parin jutun kohdalla, mutta tietääpähän mitä virheitä välttää jatkossa...) - enkä ole vielä kovinkaan monta ajatusta suonut sille, mitä teen huoneen asuttavaksi saattamiseen, mitä kai olisi syytä lopullisena päämääränä pitää? Täytyy sen nyt antaa kuivua rauhassa ja noin, mutta tuleepahan vähän verryttelyä kesän kattoremppaa varten... Ja tämähän on jokamiehen unelma, repiä seinät ja aiheuttaa totaalista tuhoa. Rrööaarr.

Periaatteessahan olen kylläkin ikäni - toisinaan onnistuneemmin, toisinaan vähemmän onnistuneesti - väistellyt remonttihommia. Se ei vain jotenkin ole meikäläiseen taiteilijaluonteeseen soveltunut. Ehkä vasta nyt olen siinä iässä, että hermot kestävät nävertämistä, ähertämistä ja luonnottomia työasentoja - aiemmin ovat aiheuttaneet lähinnä hammastenkiristystä, kun olisi ollut suurta taidetta luotavana.

Vaan tältä erää olen taidevaihteen lykännyt suosiolla syksylle. Aikansa on kaikella, ja jotkut hommat nyt vaan on pakko hoitaa - vaikka "parhaani" mukaan olenkin lykännyt toimeen ryhtymistä. Jaa-a, lähtiskö tästä taas katsomaan mitä saisi irti ja mistä.
---
*vai oliko se "rakkauden purkutyömaa", josta Kari Heiskanen improsi Nyhjää tyhjästässä? [haamu]: Ei löydy tuubista, mutta aihetta lievästi - siis aika vähän - sivutaan tässä "Naulat on loppu" -pätkässä.