Nii-in, kyllähän viestintäongelma oli midissä eikä neuroneissa. Ei niin, että olisin lopullisesti ongelman ratkaissut, kunhan vain sen verran oikaisin että pääsin toteuttamaan tribaalientusiasmejani. Eilisen päivän paukuttelin rumpuja ja muutenkin väsäsin paria biisiä (ei yhteen pysty keskittymään millään) ihan euforioissani. Kun vielä siinä sivussa hajotin itseäni lupautumaani nettisivuntekoon, ei mitään valmista ole tullut, paitsi siellä sivuilla jossain määrin (hyvä minä, kaikesta huolimatta). Nyt alkoivat aivot vain jumittaa pahemman kerran. Tuttu tunne.

Mutta melkein kohtuulliselta kuulostaa, lähes on jo jotain valmiihkoa biisintynkää olemassa. Nyt voi - valitettavasti - huonoista biiteistä syyttää lähinnä vain itseään, ja korjailun takia tässä meinaakin tuo uupumus iskeä, ja soundien hakemisen, yksityiskohtien viilaamisen. Sanojakin pitäisi vähän duunata, huoh. Miksei voi vain delegoida tätä kaikkea muille!? Ai niin, kun ei voi, en suostu. Olen jäärä.

Voisi taas opetella kohdistamaan huomionsa yhteen asiaan kerrallaan sen sijaan että antaa ajatusten rönsytä koko henkkohtaisen eksistenssin mitalla eessuntaas. Eli mitä minä tässä teen? Mitenkäs tuo taas tapahtuikaan, tuo anti-aadeehoodee'oituminen?