Kirosanoja lankesi huulilta puoli yhdeksältä illalla. Olinhan vastikään kaipaillut juuri sitä ohjelmaa, samana päivänä etsiskellyt JuuTuubistakin tuloksetta. Ja sitten spottasin teeveeohjelmista sen olleen juuri sillä siunaamalla menossa viimeiset puoli tuntia eetterissä. Joten ehdin nähdä "Parempi myöhään..." -ohjelmasta juuri viimeistä mainoskatkoa edeltävän sketsin päättävän laulun, ja sketsishöyn laulunumerothan on aina täytettä ja ajan hukkaa.

Ohjelman lopussa oli vielä tolkuttoman pitkä fiftaripotpuri, jossa sai verestää ihmetystään siitä, miksi Lasse Liemolasta koskaan tuli mitään. Kyllähän hän nipin napin äänessä pysyy, mutta starakapasiteetti on olematon - ja ne kaksi muuta, tuntemattomampaa, tyyppiä lauloivat paaa.aaaljon paremmin. Vetiköhän siinä railakkaan kitarasoolon muuten Janne Louhivuori, tuo Hurriganesin aktiiviaikojen viimeinen kitaristi? Vai yhdistyivätkö päässäni jälleen väärät piuhat toisiinsa? (Kah, tyypillä on nettisivut - samaa näköä, pysyn kannassani...)

Näytetäänkö koko sarja vai oliko tämä vain pistopläjäys? Miksei asiasta ole ollut mitään mainintaa missään? Kyllä Tabusta on hehkutettu jo kuukausitolkulla. Tokihan Parempi myöhään... on hieman väsähtäneempi sarja, mutta ikä tekee sellaista. Siinä on muita arvoja, ajankuvaa ja sellaista.

On se kauheaa, nimittäin tuo nostalgian eksponentiaalinen määrä. Ei auta mikään, mutta katse suuntautuu taaksepäin sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulee. Ja minä kun luulin olevani immuuni. Kaikki me nuorempina kuvittelemme olevamme.

Komisario Palmun dvd-boksin ekstrojakin katselin liikutuksen vallassa, vaikka tapahtumat sijoittuvat pre-eksistiiviseen aikaan. "Juu, tommosta se oli vielä silloinkin kun synnyin, sniff..." Ja Teeman vanhain ohjelmain kertauksia. Odotan mielenkiinnolla niitä aikoja kun dementtisenä juoksen pyjamassa ihan pihalla jossain lapsuuden maisemissa ja aiheutan lähipiirille ylimääräisiä huolia sillä etten enää tunne heitä...