Suihkun verran viisaampana. Bastardot kolistelivat pihalle sen aikana. En todella ole nähnyt naapureitamme, mutta kuullut sitäkin enemmän. Ainoa revanssimme taisi olla viime yönä kun Urquellien äärellä keskustelimme henkeviä, baarista kotiuduttuamme. Mielenosoituksellisesti ramppasivat keittiössä nuo peijakkaat, ja varastivat vesipullon. Eivät sentään kaljoja, huhhei.

Niin, meluisassa pikkubaarissa rautatien alla palvelu tapahtui slovakialaiseen tapaan: tarjoilija vetäisi viivan paperiin jokaisen tuopin kohdalla. Kyseistä paikkaa ei ensin meinannut löytyä kun katunumerot tuppaavat olemaan hieman viitteellisiä. Mutta tämä siis on rautatiesillan sisällä; näyttää ulkoapäin lähinnä parakilta eikä sisustukseenkaan ole pahemmin panostettu. Mutta väki on hymyileväistä. Tietystikin alkuun joutuu turisti olemaan huomion keskipisteenä: kyllä, he nauravat juuri sinulle - tai sille yli-innokkaalle paikan omistajalle joka tsekiksi neuvoo minkä ehtii. Pöytään tuodaan pyytämättä paukku. En ihan tiedä mitä se oli, jotain hyvää, katkeromaista ilman katkeruutta.

Olympialaisiahan on hankala väistää ravitsemusliikkeissä; kaikkialla on töllö päällä. Siksi tiedänkin Ahonen-Hautamäki-duon jääneen kakkoseksi ja Palanderin yhdeksänneksi.

Tuon rautatieläisten oman pubin (väki oli paljolti vihreissä haalareissa liikkeellä - siitä veikkaukseni) lähdimme jäljittämään Blind Eye -nimistä mestaa, vaan katuosoitteestaan sitä ei kyllä löytynyt. Joten jatkoimme johonkin toiseen. Tsekkiläisiä nimiä ei millään saa painettua mieleen, mutta jos satutte paikkaan jossa seinät ovat lähinnä värikkäitä maalauksia, musiikki jotain Maria Kalaniemi -tyyppistä ja jos pilkun vaiheilla tarjoilijan poikaystävä tulee dalmatialaisen ja pienen terrierin kanssa paikalle - niin paikka on sitten sama.

Baarithan tuppaavat menemään jo yhdentoista kieppeillä kiinni, ja diskoilu kun ei jaksa kiinnostaa, oli edessä yösporaseikkailu. Annos järjestelmällisyyttä olisi ollut paikallaan. Ensimmäisen raitsikan huomasimme jossain välissä kääntyneen väärään suuntaan, eikä toinenkaan ihan perille asti tullut...

Siitä viimeisimmästä baarista vielä: siinä tiskillä tarjoilijattarelle väsymättömästi pitää seuraa tyyppi, joka haukkana yrittää iskeä naistasi kun itse käyt vessassa siellä alakerrassa. Vaan ei hätää, kyseinen tyyppi ei ei varsinaisesti mikään charmööri ole, hän nyt vain käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet tutustua vastakkaiseen sukupuoleen...

Niin, koirathan täällä kulkevat useasti ilman remmiä leppoisasti lonkotellen omistajiensa tuntumassa. Tsekkien yleinen leppoisuus on tarttunut myös nelijalkaisiin. Vaikka monella kuonokoppa onkin, ei liene taipumuksena käydä vastaantulijoiden kimppuun heillä.

Täkäläiset tosiaan tuntuvat olevan pitkämielistä sakkia. Pakkokin on olla lehmän hermot meidän turistien kanssa, kun jatkuvasti olemme jaloissa pyörimässä.