Niin, ehkä nämä (ateistin köyrikalenterit ja muu mumina) ovat viimeisiä ideologisia kouristuksia ennen kyynikoksi kyyristymistä. Ehkä ensi jouluna on jo aivan samantekevää, miten laiskoja ihmiset ovat henkisesti - sitä vain huvittuneesti katsoo nenänvartta pitkin kaikkea ympärillä tapahtuvaa. "Mikään ei koskaan muutu."

Mitkä ne kuoleman hyväksymisen vaiheet olivat? Kieltäminen, viha, kaupanteko, masennus, hyväksyminen - ja mitä vaihetta mahdan juuri nyt elää? Ja miksi rinnastan olosuhteiden hyväksymisen kyynistymiseen ja sitä kautta kuolemaan?

Aurinko on kuollut. Nouseeko se kolmantena päivänä?