että kun lukee Markus Kajon kirjoittamaa kirjaa, niin heti sitä rupeaa lukemaan niin kuin olisi itse Markus Kajo, vaikka päinvastoin ei olekaan hän, vaan ainoastaan henkilö, joka kuvittelee olevansa hän ilman mitään pätevää syytä. Ja sitten kun on lopettanut sen kirjan lukemisen, niin kuitenkin ajattelee sillä tavalla kuin edelleenkin kuvittelisi olevansa hän, sellaisilla omituisilla sanajärjestyksillä ja muutenkin kieliopin vastaisilla ilmaisuilla ajattelee. Ja luulee olevansa nokkela, vaikka ei ole, kaikkea muuta. Mutta kerran oli kyllä mukavaa kun otettiin Kajon kirja matkaluettavaksi, niin koko matka naurettiin hysteerisesti siellä julkisessa liikennevälineessä ja kanssamatkustajat ajattelivat että pilviveikkojahan nuo. Varmasti ajattelivat kaikki kyllä.

Mutta nyt kun kello on taas puoli kuusi ja vähitellen hivenen rupeaisi väsyttämään, niin eikös aamusta ole talkkari tulossa laittamaan pesukonehanaa. Minkä takia niiden aina pitää tulla virka-aikana vaikka toiset meistä vasta heräilevät sen loppuessa? Voisivat kyllä vähän ajatella meitä virkapattoja, että enpäs menekään häiritsemään toisen unia, vaan otankin ja teen jotakin muuta. Eivätpä ajattele, ruojat. Niin joutuu nousemaan keskellä päivää tai jo aamusta kun soi ovikello. Tai ei tarvitsisi kun vetäisi vaan peiton korville, mutta kun itse on sen tänne kutsunut, niin täytyy. Avaimellahan se muuten tulee, ja katsoo sitten halveksuvasti, että taitaa olla semmoinen työnvieroksuja kun nukkuu päivänvalolla, vaikka ei se ollenkaan välttämättä pidä paikkaansa tämä olettamus. Toisinaan tietysti pitää se.