Se on kyllä jännittävää. Miten ammatikseen ajavien rattijuopumusta katsotaan sormien läpi. Niiden, joidenka nimenomaan ei missään nimessä pitäisi olla kännissä ratissa. Joiden pitäisi itsekin tämä erinomaisen selvästi tajuta.

Ja että tuon sormien läpi katsomisen tekevät nimenomaan ne, joidenka pitäisi huolehtia teidemme turvallisuudesta. Nurinkurisia ajatuskuvioita.

En minä sitäkään ymmärrä, että ne, joiden pitäisi jo ammattinsa puolesta pitää kädet ratissa, eivät käytä handsfreetä - eikä heidän lain mukaan tarvitsekaan. Mikä järki? Onko sen napin korvaan laittaminen tosiaan niin valtavan suuri urakka, ettei siihen kerta kaikkiaan kykene? Loppuu voimat ihan tyysten siihen asentamiseen? Puhumattakaan sen konkurssiin ajavasta hinnasta.

Eikö ratinkääntämisen helppous kannusta yhtään? On helpompaa ajaa kun voi tehdä sen kahdella kädellä. On myös helpompaa ajaa kun on selvin päin. Vaikka vaakakupissa ei painaisikaan mahdolliset ihmishenget, niin luulisi helppouden jotenkin kutsuvan. Mihin näissä järjettömyyksissä oikeastaan vedotaan? Ei varmaan mihinkään - se vaan tuntuu niin jotenkin vaikealta, kai.

Juu ei. En minä käsitä. Päivittäin tulee vastaan asioita, joiden miettiminen aiheuttaa päänsärkyä.

Ei jooko mietitä mitään. Antaa mennä vaan. Daa-daa-daada-daada.