Ah, uusi viikko! Maanantai. Maa-nan-tai. Ajatella että joskus on ollut työn takana saada tavatuksi tuo sana ja varsinkin sijoitetuksi se viikkoaikatauluun. Saati niinkin absurdiin asiaan kuin kalenteri. "Sehän roikkuu seinällä. Sen edessä on liite "mappi-", siksi että siinä on tasku jonne voi laittaa jotain, en tiedä mitä enkä välitä miksi." Onko mappikalenteri yhtä vanha kuin minä? Ei, veikkaan että se on nuorempi, koska muistan vanhempieni kehuneen että tämä se on hyvä keksintö, tämä mappikalenteri. Ei sitä tarvitsisi retostaa jos se olisi vanha judanssi.

Tänään [duh, eilen] ääniä ajellessani siinä alkuesityksen aikana ihmettelin että onpa minulla nyt hermostunut olo, miksiköhän. Painaessani playta siinä kohdassa, jossa pitää painaa "Siirto 1" ilmoille, tajusin mikä mätti. Olin juuri painanut liikkeelle "Siirto 2":n. Sillä lailla. No, eipä sitä yleisö tajunnut, hyvä[sti keskittyminen, ajattelivat] jos edes näyttelijät.

En minä pysty nukkumaan!

Yritän taas epätoivoisesti
jotain tekstiä
juuri onnistumatta. Eihän tämä
edes kiinnosta minua juuri nyt! Miksi siis vaiva
utua?
ymmärrä itseäni. Tässä vain

pitäisi olla korjaamassa
vinksahtanutta vuorokausirytmiäni.

Vaan kun se
kään ei kiinnosta. Miksi nukkumisen pitäisi kiin
nostaa
?
Itse asiassa aamulla se
hyvinkin paljon, ja sen tähden itsen
löytää
hyvinkin kerkeästi ilta
päivän kontolta.

Joten seuraavana iltana pitää taas
tämä sama monologi. Eri sanoin mutta