Se aurinko jonka näemme, on kuva auringosta kahdeksan minuuttia sitten.
Kun huomaamme häikäistyvämme, tajuamme sen noin puoli sekuntia jälkijunassa.
Kun teemme päätöksen laittaa aurinkolasit silmille, ovat aivot jo itse asiassa valmistautuneet kyseiseen operaatioon 400 millisekuntia, ja itse päätös tapahtuu 200 millisekuntia ennen toimintaa; harmaa solukkomme on siis kumileimasin, joka siunaa predestinoidun toimintamme. Mielenkiintoista, eikö?
Ja kun joku sanoo jotain kiusallisen totta, keksimme siihen nasevan vastauksen poistuttuamme puhealueen ulkopuolelle.
Aikuisena tiedämme miten lapsuus olisi pitänyt viettää.
Kadumme kaikkea*.
---
*Ei vaineskaan - se vain kuulosti nasevalta.