Olen vahvasti ajelehtiva ihminen, aina ollut. En juurikaan tee päämäärätietoisia suunnitelmia - annan virran viedä. Katsotaanpa tätä päivää:

Olin matkalla roudaamaan soittovermeitä eilisen keikan jäljiltä. Totesin loppumatkasta olevani tulossa paikalle kymmenen minuuttia etuajassa. Mitä tehdä? Oletettavasti muut tulisivat kymmenisen minuuttia jäljessä, joten oli syytä poiketa jossain.

Matkan varrella sattuu olemaan kirjasto. Pistin parkkiin ja suuntasin uutuushyllylle. En juuri koskaan jaksa erikseen etsiskellä joitain tiettyjä teoksia. Oletan, että silmille hyppäävät ajallaan ne opukset jotka minun on syytä lukea.

Mitä tarttui käteen? "Sankarimatkailijan Arkangeli" - vaikka ihan heti ei varmastikaan tule lähdettyä tundralle samoilemaan - ja "Arkipäivän psykologiaa buddhalaisittain" - vaikka kyseisen lokeron teokset harvemmiten tarjoavat mitään uutta ja hätkähdyttävää. Nämä pomppasivat hyllystä, ja kun pari minuuttia vielä oli, kävin myös levyhyllyllä pikaisesti vilkaisemassa. Goldfrappin kakkoslevy tarttui sieltä.

Kaikesta viivyttelystä huolimatta olin minuuttia vaille määräpaikalla värjöttelemässä. Muut tulivat kun tulivat. Mikä mahtaa olla siinä, että enemmistö ihmisistä tulee paikalle aina myöhässä? Miksi ei etuajassa? Tiedättekö sanonnan: "Jos olet etuajassa, olet ajoissa. Jos olet ajoissa, olet myöhässä. Jos olet myöhässä, olet pihalla." - Ei se it-maailman slogan ihan sanatarkasti noin mennyt, mutta ajatuksellisesti sinne päin. Todellisuudessa tietystikin etuajassa tulija odottelee siellä pihalla, että hiukan zazeniä vaaditaan tämänkin lentävän lauseen uskomisessa...