Muuttaminen on stimuloivaa
ajanvietettä. Erityisen stimuloivia ovat ne laatikot, joita ei
edellisen muuton jäljiltä ole vielä saanut purettua. Mitähän niissä on?
Ehtiikö ne avata ennen seuraavaa muuttoa? Uskaltaako niitä avata?
Milloin, oi koska voi ihminen asettua aloilleen, juurtua, olla kuin
kotonaan?
Äkkiseltään laskien edessä on kahdeksas muutto kymmenen vuoden sisään. Jokohan se riittäisi? Ken tietää, sillä hän on herra. Pakataan laatikoita; viskotaan menemään tavaroita joita ei ole ensimmäisen pakkaamisen jäljiltä tarvinnut - mutta ehkä niitä joskus vielä tarvitsee. Ehkä joskus tulee tilanne, josta yksinkertaisesti ei selviä ilman sitä nimenomaista turhaketta joka näihin asti on aiheetta vienyt tilaa ja painaa kuin senkki? Ollapa meedio. Meedioilla on helppoa elämä. Meediot tietävät, montako muuttoa heillä on edessään ja paljonko kannattaa pakata tavaraa mukaan. Milloin amk:lla aloitetaan medionomien koulutusohjelma? Sainkin vastikään edelliset opintolainat makseltua...
Piano on hiano esine. Varsinkin silloin se on hieno, kun muuttomies - tätä varten palkattu - sanoo, että hänellä on selkä kipeä. Voisitko millään tarttua toiseen päähän tuon apupojan kanssa? Tällä kerralla hankitaan joku muu kyöräämään kamoja.
Yksi haittapuoli tässä on, jos oikein etsitään: vakkani kansi, tuo parempi puoliskoni, lykkäsi juuri stereot päälle pakkailun ryydittimeksi. Minähän taas olen ihminen, joka tinnituksestaan huolimatta arvostaa hiljaisuutta. Tästähän on tullut suorastaan motto: "Jos mä haluan kuulla jonkun biisin, mä teen sen." Musiikissahan on se huono puoli, että sellaisen läsnäollessa on mahdoton keskittyä mihinkään, vaikkapa kirjoittamiseen. Artistit ovat yksiä riivaajia!
...Tuntia myöhemmin iskee todellisuus eri suunnasta hamaralla, ruokapöydässä: Eikös justiinsa nyt rupea viisaudenhammas vihoittelemaan? Loistoajoitus! Ensin se roikkuu vuosikausia mukana muina hampaina, ja sitten kun pitäisi muutella... Eikös siitä (poistosta) seuraa, että fyysistä ponnistelua täytyy välttää? Hitto, ei voi mitään. Emäntä saa kantaa kaiken. Minä vaan määrään kaapin paikan... (Hah! Tälle se nauraa jos joskus sattuu lukemaan.)
...Ja pari tuntia myöhemmin: roudailtiin tuossa hiukan kaikkea painavahkoa, ja tuo elämäni valo - joka edellisen kappaleen lopussa hörähti sarkastisesti - on siis aivan äskettäin siirrättänyt viisaudenhampaan suustaan ulos. Joten hankalaksi menee omaan invaliditeettiin vetoaminen. Pentele.
Äkkiseltään laskien edessä on kahdeksas muutto kymmenen vuoden sisään. Jokohan se riittäisi? Ken tietää, sillä hän on herra. Pakataan laatikoita; viskotaan menemään tavaroita joita ei ole ensimmäisen pakkaamisen jäljiltä tarvinnut - mutta ehkä niitä joskus vielä tarvitsee. Ehkä joskus tulee tilanne, josta yksinkertaisesti ei selviä ilman sitä nimenomaista turhaketta joka näihin asti on aiheetta vienyt tilaa ja painaa kuin senkki? Ollapa meedio. Meedioilla on helppoa elämä. Meediot tietävät, montako muuttoa heillä on edessään ja paljonko kannattaa pakata tavaraa mukaan. Milloin amk:lla aloitetaan medionomien koulutusohjelma? Sainkin vastikään edelliset opintolainat makseltua...
Piano on hiano esine. Varsinkin silloin se on hieno, kun muuttomies - tätä varten palkattu - sanoo, että hänellä on selkä kipeä. Voisitko millään tarttua toiseen päähän tuon apupojan kanssa? Tällä kerralla hankitaan joku muu kyöräämään kamoja.
Yksi haittapuoli tässä on, jos oikein etsitään: vakkani kansi, tuo parempi puoliskoni, lykkäsi juuri stereot päälle pakkailun ryydittimeksi. Minähän taas olen ihminen, joka tinnituksestaan huolimatta arvostaa hiljaisuutta. Tästähän on tullut suorastaan motto: "Jos mä haluan kuulla jonkun biisin, mä teen sen." Musiikissahan on se huono puoli, että sellaisen läsnäollessa on mahdoton keskittyä mihinkään, vaikkapa kirjoittamiseen. Artistit ovat yksiä riivaajia!
...Tuntia myöhemmin iskee todellisuus eri suunnasta hamaralla, ruokapöydässä: Eikös justiinsa nyt rupea viisaudenhammas vihoittelemaan? Loistoajoitus! Ensin se roikkuu vuosikausia mukana muina hampaina, ja sitten kun pitäisi muutella... Eikös siitä (poistosta) seuraa, että fyysistä ponnistelua täytyy välttää? Hitto, ei voi mitään. Emäntä saa kantaa kaiken. Minä vaan määrään kaapin paikan... (Hah! Tälle se nauraa jos joskus sattuu lukemaan.)
...Ja pari tuntia myöhemmin: roudailtiin tuossa hiukan kaikkea painavahkoa, ja tuo elämäni valo - joka edellisen kappaleen lopussa hörähti sarkastisesti - on siis aivan äskettäin siirrättänyt viisaudenhampaan suustaan ulos. Joten hankalaksi menee omaan invaliditeettiin vetoaminen. Pentele.
