Itsekin olen huomannut, että omissa tekemisissään ei turhaan kannata kertoa olevan parantamisen varaa. Ensinnäkin: ainahan siinä on vaikka mitä tekisi, ja toisekseen juuri noihin itse tyhmänä hölisseeksi tulleisiin asioihin kiinnitetään jatkossa erityisen "kriittistä" huomiota.

Otetaan nyt vaikkapa joku lay-outin tekeminen esimerkiksi. Kun asiakkaalle lykkää ensimmäistä vedosta katsottavaksi, ei kannata mainita että se ei ole lopullinen, että sitähän voi muuttaa. Varsinkaan ei kannata kertoa mitä erityisesti voisi vielä muokata, koska nimenomaan niitä asioita sitten muokataan loputtomiin, eikä niihin olla koskaan tyytyväisiä. Tilaaja ei olisi koskaan kiinnittänyt kyseisiin aspekteihin mitään huomiota, mutta menit sitten antamaan pyssyt käteen. Haulikot.

Tässä kohtaa "asiakkaana" tai "tilaajana" voidaan nähdä kenet tahansa jolle teet jotakin, oli se sitten enemmän tai vähemmän luovaa duunia. Jos siinä on ajattelulle tilaa, on parempi vain toimittaa proggis perille ja antaa vastaanottajan itse löytää parannettavaa, jos pystyy. Harvemmin pystyy - jos olet yhtään tehtäviisi paneutunut - ainakaan erittelemään mikä mättää. Koska (kuten sanottu) aina on jotain parannettavaa, ja jostain syystä ihan tinkimisen riemusta tunnutaan kaipaavan "jotain" lisää.

Niin, ainahan vähän pitää korjata, fiksata, viilata ja höylätä, mutta jos siihen ei pysty oikein peukalotuntumalta reseptiä kirjoittamaan, voi siirtyä verbaliikan tasolla henkisemmille sfääreille, "parantaa valööria" tai jotain vastaavaa. "Vähän digitaalista sfumatoa tänne taustalle, huomaatsä..." Ammattisanasto futaa aina, minkä tahansa alan. Mutta älä hyvä ihminen etukäteen sano konkreettisesti mitä aiot tehdä. Siinä opponentin mielikuvitus pääsee maalailemaan lopputulemalle ylittämättömän vertailuvartaan. Siinähän käristyt sitten.