Ach, rauha! Digitaalinen pulssi ei ylety lonkeroimaan tänne periferiaan, joten joutoaikaa alkaa olla julmetusti. Loppuuko elämä? Mitä tehdä? Ei ole mitään mitä seurata täydellisen passiivisena. Damn.

Eilen jahdattiin pitkin tonttia signaalia - katot ja kaikki - mutta ei sitä vain löytynyt. Tätä on agraarinen todellisuus. Ei enää edes lumisadetta näy, vain musta ruutu ja teksti: ei signaalia.

Joko nyt löytyisi aikaa kirjoittaa - ei pelkästään, välipalanomaisesti, tänne vaan ihan "oikeasti".  Tuottaa niinku jotain substanssia tiätsä. Rakentaa kirjaimien legopalikoista.... Vähän onnuskelee taas tämä meta. Studiossa ainakin meni hermot. Kahdenkymmenen minuutin välein pitää käydä jääkaapilla, ei voi keskittyä pidempään, eikä niinkään pitkään jos pitää tekemällä tehdä jotain. Zen! Valtakunta zenistä! Mistä niitä saa?

Tajusin vasta illalla Parnasson tulleen, joten jotain katsoakseni luin sen. Ja katso (sic!), tämä on varmastikin merkki ylhäältä (ylistäkäämme Digitaa!): heti ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjoituskilpailusta, jonka deadline on keväällä. Käyttäisinkö koko talven kirjan kirjoittamiseen? Taustatutkimusta ja mitä kaikkea? Että ihan keskittyisi johonkin sen sijaan että istuisi joka ilta valmiin pöydän ääreen? Kerran vielä: ?.