Lukaisin tuossa suitsutusta herättäneen Jeff Longin kirjan "Helvetin piirit", joka on siis aina muodikkaasta kristillisestä mytologiasta tenhonsa hakeva trilleri. Perusideahan lähtee arvuuttelusta: "Mitä jos maan alla todella olisi toinen maailma vihamielisine asukkeineen?" ja jatkaa tästä sitten loogiseen päätepisteeseen saakka useampien henkilöhahmojen voimalla.

Ihan sujuvastihan tuon lukaisi eikä henkilöhahmoistakaan silmiä hiertänyt toiminta/scifi-juttuja tyypillisesti vaivaavat ontot harlekiinihahmot (jollaiset ovat juuri jarruttamassa Wes Cravenin kirjan etenemistä), mutta tämän tyyppisissä jutuissa vastaan tökkää helposti se, että kirjailija yksinkertaisesti haukkaa liian suuren palan. Jos maanalaiset otukset ovat vain homo erectuksesta eriytynyt kädellisten joukko, ja tarina kertoo lähinnä eräänlaisten conquistadorien juonista... siinä maagisuus karisee ja niin kaivetaan maata tarinan alta (hehe, eli sic! niinkuin intelletkuelli sanoisi näinkin sattuvassa yhteydessä). Toisin sanoen jäljelle jää eräänlainen agenttitrilleri, ja mitä mielenkiintoista sellaisessa taas on? Action kirjan sivuilla on kuin runous elokuvissa - harhalaukaus.

Vaan on siinä ainakin tarpeeksi väkivaltaa? Ehkä, tai enemmänkin, mutta sitä tässä yritän saada kakaistuksi, että kun johtavaksi teemaksi otetaan jokin maailmanhistorian suurimmista valheista, sitä on jokseenkin hankala käsitellä vetämättä sitä  lokaan eli maan tasalle. Siis perusasetelma: "Ohhoh, helvetti onkin olemassa! Miten tästä pääsee eteenpäin vielä huimempiin sfääreihin?" - niin, se on hankala, ja toistaiseksi joka kerta on saanut pettyä. Voi voi. Itse olisi pitänyt tuokin opus skrivailla...