Oho! Olenkin yhtäkkiä eri huoneessa kuin ennen. Mitä ihmettä?

Noh. Siinä edellisessä huoneessa alkaa remontti. Pari vuotta tässä ehti odotella ja pohtia että mistähän sitä aloittaisi ja milloin, mutta talo ratkaisi tuon ongelman puolestamme. Serpula lacrymans eli itkevä luikertelija on iskenyt nurkkaan, josta sitä ei kenkään onnistunut bongaamaan. Niinpä täytyy repiä koko huone päreiksi ja poistaa ne muovit, jotka oletettavasti ovat kosteuden vanginneet sisään.

Hyvällä ajoituksella sinänsä tapahtui tämä todellisuus-shokki. Nimittäin syksyllä olisi saattanut vähän hirvittää lähteä purkamaan taloa pakkasia vasten - keväällä on huomattavasti helpompi kasata itsensä talonrakentamiseen purkamisen kautta. No, kyllä nytkin vähän hirvittää. Kannattaako päästää kahta taiteilijaa oikeisiin töihin - vaikka toinen onkin lavastaja?

Mitä minä, joka en ole lavastaja vaan taivaanrannanpaakari, sitten luulen tekeväni? Sävellän eristyksen ja kirjoitan kattotiilet (kyllä, niitäkin tullaan liikuttelemaan)? "Älä näyttele taloa, ole talo." Eilen tartuin rivakasti toimeen ja, paitsi tyhjentelin huonetta, luin Panu Kailan Talotohtorin melkein kokonaan (lukunurkka suosittelee - tosin modernimpien oppien mukaan talonsa termospulloksi remontoineet saattavat kavahtaa vaikkapa ylieristämiseen kohdistettua tiukkaa kritiikkiä).

No, eipä tässä ihan kädettömänä tarvitse liikkeelle lähteä - parinkin talon kimpussa on tullut tehtyä yhtä ja toista. Tiedättekö muuten miltä tuntuu lasivilla silmässä? Ei mukavalta. Onko se helppo ottaa pois? Ei ole, se nimittäin ei näy kuin värjätyssä silmässä. No, tässä remonttikohteessa mineraalivilla liikkuu ainoastaan ulospäin.

Mutta tähän väliin on pakko linkittää aikamme klassikkoon (vaikka olettekin kaikki jo sen nähneet).