Kaikkia ei voi miellyttää, eikä varsinkaan minua. Turun uudessa kaupunginkirjastossa on yksi vika, ainakin. Nimittäin silloin ennen saattoi ovesta sisään käveltyään valita kohteeksi joko palautus- tai uutuushyllyn, joista molemmista löytyi kaikkien alojen kirjoja. Aina hyppäsi silmille jotakin mitä ei muuten olisi tullut koskaan ajatelleeksi.

Tässä uudessa laitoksessa pitää ensin kavuta ne piii.iiitkät portaat - aijai, rikkinäinen nilkka tykkää - ja sitten. Hmm. Siinä takaoikealla on hylly, jossa lukee "uutuudet", mutta perin vähän niitä siinä näyttäisi olevan, eikä ollenkaan kaikilta mahdollisilta aloilta - mutta selkämyksiä lukiessasi voit istua takanasi istuvan tietokoneella istuvan tyypin hartioilla. Fiktiohan on häädetty rakennuksesta tyystin (ja musiikki oli jo aiemmin ulkona). Poikkikirjalliset sattumukset on siis eliminoitu saksalaisella tehokkuudella.

Palautukset menevät ilmeisesti suoraan hyllypaikoillensa, joten löytöjen tekemiseksi pitää kahlata aika helvatun mooo.ooonta hyllyriviä. Mikä järki? Pitää tietää mitä on hakemassa? Löytämisen riemu on tyystin unohtunut uudesta kirjastosta! En minä jaksa olla järjestelmällinen. Järjestelmällisyys kuuluu sieluttomille ihmisille.

Yksi onnistunut uudistus - ainakin - löytyy kuitenkin. Kahvila. Käsittämättömän kauan meni siinä että tajuttiin kahvin ja kirjojen kuuluvan erottamattomasti yhteen. Mutta kyllä minä mieluummin käyn muissa kirjastoissa kun niissä saattaa kompastua yllätyksiin. Kernaammin käyn. Ei ole mitään järkeä megaloitumisessa.