Kun nyt ristikunta on taas pysäyttänyt maailman, voinkin vaikkapa referoida tässä mitä olen juuri oppinut kabbalasta - roimasti oikomalla ja aivan omia päätelmiä tyhjästä nyhjäisten, kuten tapanani olen pitänyt.

Siis: Päässäni on epätasapaino oikean ja vasemman aivopuoliskon, siis hokhman ja binan, välillä. Hokhmalta tuuttaa visiota jatkuvalla syötöllä, tulvehtien suorastaan, sille ei loppua näy (ei mitään huolta luovuuden tyrehtymisestä) mutta bina ei saa järjestettyä tuota kymeä kunnon... ömm... palikoiksi. Eli siis valmista ei tule koskaan millään. Kaikki jää aina kesken. Jos tekisin patsaita, ne olisivat jo valmiiksi torsoja. Lukemattomat massiiviset projektit ovat käynnistymistä vaille valmiina tuossa aivopuoliskojeni (sähkö)kemiallisen liiton kapiossa odottamassa hääyön riemuja. Mutta enää ei yksinkertaisesti tiedä mistä päästä aloittaisi, tai siis jatkaisi.

Minun täytyy siis tasapainottaa noiden sefiroiden välinen vuorovaikutus. Ja miten? Keskittymällä, veikkaan. Hmm... Minun täytyy vissiin lukea tuota kirjaa (Kellman: Matrix)* vähän eteenpäin, jos siinä vaikka kerrottaisiin että miten se käytännössä tapahtuu. Eikä sitten mitään visualisointeja, pentele, minulla on visiot ihan omasta takaa minä en jaksa mitään värien kuvitteluja. Enkä minä jaksa juoda kymmentä lasillista vettä päivässä. Enkä pureksia jokaista suupalaa yli neljääkymmentä kertaa. Parempia ideoita, kiitos. Näpäkämpiä. Tai siirryn tuohon konsultointia käsittelevään kirjaan (Rope: Menesty konsulttina)*. Konsulteilla on aina näpäköitä parannusehdotuksia.
---
*Ensivaikutelmia mm. näiden kirjojen lainaamisesta aiheutuneesta stressistä kirjoitin jokunen päivä sitten.
**Laitoin ensin otsikoksi "Hela torsdag åt helvete", mutta päädyin vähän vähemmän aggressiiviseen otteeseen. Vaikka kiva sanaleikkihän siinä olisi ollut...