Reaalimaailma näyttää siis tältä? Aika ajoin on ihan tavallinenkin olo. Enimmän aikaa tässä kuitenkin tulee jostain syystä vain pällisteltyä ja antaneeksi ajan kulua, silloinkin kun keskittyy johonkin. Niinkö sen pitääkin olla? Mikä tulee, tulee. Mikä menee ohi, menee ohi. Ja tunteet? Vaikea saada otetta, mutta ehkä niihin ei pidäkään tarttua.

Melankolinkolin. Ja sitten taas otetaan ryhti kasaan ja jatketaan matkaa, nukutaan silmät kiinni, ja silmien ollessa auki ollaan valveilla! Näin se homma etenee.