Huhhei. Nyt voi ruveta hengittämään taas: ensi-ilta on takana. En uskalla veikata mitä arvosteluissa tulee lukemaan, mutta yleisö tuntui viihtyvän. Itsekin kohtuullisen tyytyväisenä dagenefteriä viettelen, vaikka ainahan parantamisen varaa toki on. Jalostuminen tapahtuu vaivihkaa esitysten määrän lisääntyessä, ja viimeinen näytös tunnetustikin tulee olemaan jotain muuta kuin ensimmäinen, hengeltään ja soomaltaan - jäsentyneempi, jäntevämpi, jämptimpi, jännempi(?), ei kuitenkaan jämähtäneempi; järeämpi kenties, järkähtämättömän suvereeni, järkyttävän pätevä... Tekemisen meininkiä oli käsittääkseni eilen aistittavissa, vaan eihän sitä voi jäävinä kovin analyyttistä diagnoosia antaa kun on itse tapahtumien keskipisteessä. Joka tapauksessa putkinäköä voinee hiukan höllentää jo, jos osaa vielä... Ohoo! Tältäkö tämä maailma nykyään näyttää? Sehän on melkein kesä!

------------------------------------------------------
*Se ei siis pure? - Hehehe. Näyttää valtavan elävältä... ehhehe. Millä se on täytetty? Hahaa, hahaa. "Se on täytettä!" Hähhähähä.
...Onpas levoton olo...