Keilaaminen osoittautuu aina yhtä mukavaksi. Joka kerta kun uudella porukalla käy kokeilemassa, notta minkäskösmoista se mahtaisikaan olla, tullaan tulokseen, että tämähän pitää ottaa tavaksi. Pari erää bilistä vielä siihen päälle, niin sehän on vallan passelia ajantappoa. (Naiset kylläkin pelasivat lekkeripeliä ihan omilla säännöillä siinä viereisessä pöydässä samaan aikaan kun Äijät mittelöivät strategisia kuvioita otsarypyt kanjoneina; eivät ymmärrä arvostaa kasipallon jaloutta nuo feminiinit.)

Jokainen aikomus on kuitenkin aina sille asteelle jäänyt. Parhaimmillaan on parin kuukauden ajan käyty säännöllisemmin keiloja kaatamassa, mutta aina se on lopulta hiipunut. On se merkillistä. No, nythän ei käy niin, eittämättä ei.

Takareisi kramppasi seuraavana iltana siihen malliin kuin olisi kinkannut maratoonin - piti nukkumaan mennessä rentouttamalla rentouttaa tuo uusi lihasmassa. Kyllä se ihan selvästi urheilua on, keilaus - vaikka Hartsportin tilalla onkin jotain muuta, vähemmän vihreää juomaa. Tässä lajissa on rentous valttia, siksi eri voimajuomat, ymmärrättehän.