Minä kun kuvittelin pitäväni välivuotta näyttelemisen suhteen, ja menin ihan muuten vaan pitkästä aikaa improvisointikurssille, niin eikös mut heti värvätty mukaan yhteen näytelmään! Höh. Se on onneksi sellainen pikkurooli (kai, en ole edes plaria nähnyt vielä), eli se ei pääse viemään kaikkea aikaa, paitsi ensi-illan lähestyessä todennäköisesti vie kuitenkin. Muuthan ovat paneutuneet jo kuukausitolkulla siihen juttuun, ja mulle siunaantui ns. jämärooli joka jonkun avuliaan piti paikata, ja minähän en osaa sanoa ”ei”. Älkää ymmärtäkö väärin, mielelläni minä siihen lähden, kunhan höpötän. Olisihan se ollut vähän sääli olla sivussa vuosi, puhumattakaan kynnyksestä joka nousisi seuraavaan projektiin. Tämä on ikään kuin pehmeä lasku takaisin näyttämölle.

Puvustaja otti tänään mittoja, kun olin siis ensimmäistä kertaa harjoituksissa mukana. Hän näytti millaista pukua oli suunnitellut roolihahmolleni, ja huomasin (mutten kommentoinut) että skaiffari näyttää lähinnä gruusialaiselta metsänpeikolta. Rosvokuninkaan varmaan pitääkin näyttää gruusialaiselta metsänpeikolta, mutta koska pahoille ei parta kasva, mulle täytyy maskeerausvaiheessa liimailla aikas paljon karvaa naamaan. Olisi tietysti cool kasvattaa mietaa-rooliparta, mutta kiitos verenperintöni, moinen suoritus on mahdoton urakka. Näin ollen kukaan ei tule tunnistamaan mua samaksi henkilöksi, joka siellä lavalla tulee heilumaan.

Mitäs muuta? Budjetti uhkaa riistäytyä käsistä, kun jouduin viime yönä lähtemään yömyssylle krooniseksi muodostuneen nukahtamisongelmani takia. Ja huomenna pitäisi mennä taas kun on viikonloppu ja on tullut sovittua. Ei ole osa-aika-deekun elämä helppoa, kuulkaas.