Mikähän mahtaa muuten olla siinä? Kun soitinkaupan myyjä sanoo: "Mä otan selvää ja soitan sitten sulle," siitä hyvin tietää että se ei niin tule tekemään. Että miksi näin?

Onko soitinmyyjät semmoisia huithapelihippejä* jotka käyvät lävitseen tuivertavalla tuulella joka leyhyttelee puhe-elimiä? Eikö heitä yksinkertaisesti kiinnosta rahantekeminen koska he ovat taiteilijoita? Kannattaako palvelun suhteen liikuttua vasta sitten kun/jos tiedossa on emä-isot kaupat, joiden turvin voi vetäytyä Ahvenanmaalle paistamaan makkaraa? Eikö tule mieleen, että asiakkailla on tapana vedellä yleistäviä johtopäätöksiä yksittäisistä aktioista [induktio]?

Jos lupaa tehdä jotain, niin sitten siitä lupauksesta kannattaa pitää kiinni; tämä on hyvin yksinkertainen sääntö, ja pätevä. Sellaisesta toiminnasta on pidemmän päälle enemmän hyötyä kuin siitä että lupailee mitä sattuu.

Vajensit juuri parilla sadalla liikevaihtoa, dude - vaikka vähänkö sua liikuttaa.
---
*Juu, ei nyt välttämättä kaikki, mutta häiritsevän moni...