131443.jpg

Korjasin rikkomani haitarin. Hyvä minä! - Ei niin että duuni olisi ollut suuren suuri. Kalakapinan taukoa edeltäneen toiseksi viimeisen esityksen jälkeen vain onnistuin pakatessa nuilauttamaan yhden koksettimen [korjaan: koskettimen - mitä koksetin tekee? Koksia kaikesta?] sillä lailla vinksalleen. Siinä kiireessä sitten tarkistin ettei se häiritsisi seuraavaa esitystä; näytäntötauollahan voisin fiksata sen (ennen sitä ei millään jaksaisi). Ei muka jäänyt soimaan, analysoin kahdessa sekunnissa.

Paitsi että jäihän se. Piti sitten siihen yhteen esitykseen paakata [suom. tukea] se vielä enemmän kenolleen, jolloin oli mahdollisimman hankala soittaa - tokihan ongelmakohta oli juuri niillä paikkeilla kussa sormien tuli tanssahdella (vaan onneksi juuri tuota nimenomaista kosketinta ei tarvittu).

Niin, no loppujen lopuksi korjaaminen oli helppo homma. Hiukan väkivaltaa ja siinä se*. Mutta miksi otsikossa lukee "C-kirous"? Minäpä kerron. Satuin nimittäin äskettäin hankkimaan käytettynä (Ei, en minä koskaan opi...) painotetun midikoskettimiston, siis sellaisen jossa on pianon tuntu, joka ei siis ole tuollainen löperö pilipalikoskettimisto. Niin siinä yksi kosketin menee pimeäksi aina silloin tällöin. Arvatkaa mikä. C. Oktaavi keskiseestä ylöspäin, eli juuri varsin käytetyllä alueella. Ja mikä haitarissa oli rikki? C. Ja kukahan korjaisi tuon midikoskettimen? Ans kattoo.

Näin. Tässä kohtaa tahtoo vielä reportteriminä tentata: "Miltä nyt tuntuu kun olet julkisesti soittanut klarinettia ja haitaria, joista kumpaakaan et hallitse?" Minäminä vastaa: "Ihan kivalta. Olen klarinettiakin onnistunut käyttelemään ilman sitä falsettikiekunaa, paitsi juuri viimeksi vähän lispahti. Parhaani teen - katsotaan mihin se riittää. Tein oman hiihdon." Niin, esitykset jatkuvat viikon päästä taas.
---
*Väkivalta auttaa aina - kysykää vaikka rauhaanpakottajajoukkojen komentajilta.