eli tervetuloa Albaniaan* (khihihi); tänään on nimittäin heidän itsenäisyyspäivänsä. Täältä löytyy fraasisanakirja matkallenne. Seuraavanlaisia repliikkejä ei ehkä enää nykyään tarvitse kovin taajaan käyttää:
En ole tehnyt mitään väärää. 
S'kam bërë asgjë të keqe. 
Se oli väärinkäsitys. 
Ishte keqkuptim. 
Mihin te olette viemässä minua? 
Ku po më çoni? 
Onko minut pidätetty? 
Jam nën arrest? 
Haluan puhua asianajajalle. 
Dua të flas me një avokat. 
Voisinko vain maksaa sakon nyt? 
A mundem thjesht të paguaj gjobën tani?
---
*Niin, en minä kyllä taivutuksista mitään tiedä enkä muustakaan, että ehkä toivotukseni on kieliopillisesti ihan väärin. Mutta sainpahan kirjoittaa tuon (khihihi) hassun sanan...
---
Mikä myöskin hienoa: näemmä kaimani on juuri tänään saanut käskyn itseltään jumalan sijaiselta lähteä johtamaan ensimmäistä ristiretkeä kohti Jerusalemia. Ihan tässä ylpistyy - seiväs(tys)matkat lähi-itään on aina olleet sellainen järjen triumfi johon toivoisi tulleensa sotketuksi. Tämä kyseinen pässihän innolla odotti saavansa kuolla tuonne pyhäksi kehutulle maalle. Ei onnistunut kylläkään, delasi Tripolin piirityksessä myöhemmin - pari vuotta sen jälkeen kun oli kieltäytynyt Jerusalemin kuninkuudesta (hmm, ehkä siinäkin tyypissä jotain tolkkua oli? - vai tekeekö tämä hänestä yhä selvemmin idiootin?)
---
Ja sotkemisesta puheen ollen. Tässä novellissa sotkin tänään synttäreitään viettävän Algot Untolan tajuntani potkureihin.